3 Body Problem 1-8: jos romaani on hyvä, kirjailijan tulee haastaa Netflix oikeuteen kunnianloukkauksesta

Yhteenveto.

Tieteilijät ajettiin itsemurhaan tai virtuaalikypäräpelin äärelle. Peli kertoi ihmisten ehdoilla sadun siitä, kuinka vaikeassa tilanteessa muukalaiset ovat. Ne eivät paljastaneet, miltä ne näyttävät, mutta ihmislapsen avulla ne muistuttivat jokaisen sielun olevan pelastamisen väärti. Hmm - vaikka tieteilijöitä kuolee?

Mm. paavia ja fantasiakultin johtajaa aiemmin näytellyt Jonathan Pryce antoi kasvot heille, jotka jo uskoivat muukalaisten agendaan. Hahmo aloitti matkan nuorena miehenä, joten kun näimme lempeän vanhuksen keskustelevan muukalaisten kanssa, oletimme hänen opettaneen niille ihmisyyttä pitkään. Väärin. Kun Pryce kertoi sadun Punahilkasta, ufot tilttasivat ja ilmoittivat koko ihmiskunnalle hyökkäävänsä. Parin minuutin montaasista päätellen ihmiset panikoivat.

Oliko vr-satu kultin keksintöä? Tuskin? Kultin johtohahmot vain aukoivat suuta mokattuaan ja kuolivat. Muukalaiset ovat olevinaan jäykkiä, vaikka niiden avatarit ovat maireita virnistelijöitä.

Punahilkka-farssi on paskimpia skenaarioita, joita olen viimeisen 5 vuoden aikana kokenut. Olin varma, että ymmärsin sen väärin: ehkä takauma näytti väärinkäsityksen, jonka jälkeen vr-satu keksittiin? Ei.

Muukalaisten teknologia on määritelty yhtä heikosti kuin heidän asenteensa eli ei alustavastikaan, mutta 8. jaksossa YK:n tätikin tietää varmaksi, että muukalaiset tietävät kaiken, minkä ne haluavat. Ne simppelisti eivät tahdo kuulla Punahilkasta.

On 400 vuotta aikaa valmistautua sotaan. Ihmiskunnan valttikortti on niin salainen juoni, ettei sitä ole olemassa. Se on katsos varmaa, että ajatuksia ufot eivät lue. Siispä YK ilmoittaa julkisesti, että tässä on kolme tyyppiä, jotka saavat käyttää päätään, kunhan he eivät muille puhu! Yksi tyyppi ei halua, mutta sehän saattaa olla neliulotteista shakkia, joten asian hokemiseen menee 30 minuuttia.

Hahmot ovat absoluuttista paskaa. Pidin Prycestä, kun luulin hänen symboloivan ristiriitoja. Pidin John Bradleyn ärsyttävän reteää hahmoa kirpeänä karkkina, joka kehittyy vielä, mutta hänkin kuoli. Masentunut läski kyttä on ok. Muut ovat malleja, kiukkuilijoita ja pahvilevyjä.

"Uskonnollinen scifi" on suosikkiasioitani, enkä viittaa tunnustuksellisuuteen. Valtaosa scifistä on uskonnollista, kun luoja luo robotin kuvakseen ja niin päin pois; yksi suosikeistani on The Sparrow -romaani, joka ei suosittele lähetyssaarnaamista ufojen reviirillä. Aitoa uskonnollista scifiä se on, kun tämä sarja ilmoittaa, että joskus jopa tieteilijät reagoivat johonkin uskonnollisesti "eli" lasittuneesti virnistellen ja ilman perusteluja: se nyt vain on ala-arvoista sellaista.

Sarja on täynnä idioottimaisia, lapsellisia reaktioita pikkuasioihinkin, minkä ei pitäisi yllättää pääjuonen oksentamisen jälkeen. Herra pääjohtaja tiuski, että nyt ammutaan aivot avaruuteen, jotta ufot voivat koota ihmisen vaikka huvikseen, joten sehän on nyt yksi ihmiskunnan keskeisistä tavoitteista. Tässä jaksossa aivojen entisen omistajan tieteilijäkaveri tiuskii, että aivojen mukaan pitää laittaa chilipulveria, jotta ufot voivat koota kaverille Taco Bellin, tai muuten tieteily loppuu tähän, tuima ilme!

Sarja todennäköisesti vakiintuu vuoden suurimmaksi pettymykseksi. En missään nimessä katso enempää.


Keskiarvo 8 jakson jälkeen on 2,25 tähteä:


Arvosana kaudelle on (korkeintaan ja vain mystisen vihjailun klassisen hämäävyyden vuoksi):


< Jakso 1-7

Katsottu: Netflix