Avatar: The Last Airbender 1-5: Henkien haisema, tai; Tuulen laakson Klanipaä (sic)

Kymmenisen minuuttia kestävän eli tavallista kärsivällisemmän alustamisen jälkeen Aang irrottaa itsensä ja kaverit fyysisestä todellisuudesta ja painelee jonnekin Hayao Miyazakin kummituskylpylän tienoille. Kerta on hänelle ensimmäinen, mutta jos sivuhahmot voivat eksyä henkimaailmaan, toki yleissivistys sallii avatarin seurata. On mörkömäisiä mutta väärinymmärrettyjä henkiä, jotka edustavat esim. teollistuneeseen kansaan kytkeytyvästä metsäpalosta suivaantunutta luontoäitiä. Aitokin uhka manipuloi eksyneitä sieluja, ja on Aangin oppi-isä, joka on päätynyt ajan ulkopuolelle kapteeni Kirkin tyyliin tai jotakin.

"Kun kaikki on mahdollista, millään ei ole väliä". Tämä ei ole täsmälleen oikea sauma tuolle hokemalle, mutta mielessä se kävi. Jakso on taas pidemmän juonen alku, joten ideat ja pohdiskelu jäävät kesken.

Yleisesti ottaen nämä henkimaailmat ovat käyneet vanhoiksi. On liian selvää, että pimpelipompelimaan "loputtomat mahdollisuudet" tarkoittavat sitä, että kirjoittaja voi hoitaa pari tavoitetta alta ilman erillisiä perusteluja. Lumotakseen tällaisen hourailun pitäisi vakuuttaa, että täsmälleen täällä satu tahtookin olla. Henkimaailma on vain yksi henkimaailma, kun jakso poukkoilee sieltä pois vilkaistakseen, miten tulikansan hovijuonittelut avatarin potentiaaliseen vangitsemiseen liittyen edistyvät. Painajainen saisi tuntua siltä, ettei pakoon pääse.

Kärvisteltyään vihreän kankaan edessä Katara ja Sokka näkevät enemmän tai vähemmän totuudenmukaisia takaumia heidät traumatisoineista hetkistä. Kunnioitan tätä ja sitä hovijuonittelua osana kokonaisuutta. Korkeintaan osiensa summa jakso on, mutta varsinainen urputus alkaa vasta, jos koko vaihe lässähtää. Aang pääsee yksinään pois psykoosista, joten tarttis tehdä jotakin.


Keskiarvo 5 jakson jälkeen:


< Jakso 1-4 --- Jakso 1-6 >

Katsottu: Netflix