Avatar: The Last Airbender 1-2: homma toimii, vaikkei sarja sovi kyynikoille

Tuliset benderit eivät pidä vetisistä, maanläheisistä eivätkä ilmaa päästelevistä bendereistä. Tilanne käy järkeen kuin konservatiivinen kaappihomo, mutta sen alleviivaaminen brittislangin slurrilla saattaa mennä liian pitkälle?




Kolmen päähenkilön keskinäiset kemiat etenevät noin nelinkertaisella nopeudella tilanteeseen, jossa he päättävät yhdessä pelastaa maailman eli kävellä eteenpäin. Status quo on kuitenkin onnistunut, jos avatar Aang ja vesipeto Katara oppivat taikuutta samalla kun vesiveli Sokka äksyilee ja törttöilee sen verran kevyesti, ettei mikään estä häntä olemasta sankarillinen kun se on tärkeää. Naispuolinen sivuhahmo pieksee Sokkaa - mutta vain koska nainen on ihastunut häneen.

Kolmikkoa jahtaavan kihtisen tuliprinssin ja hänen joviaalin setänsä dynamiikka alkoi toimia vielä nopeammin. Kyse on siinä mielessä makuasiasta, että pidän naiivia kerrontaa ominaisuutena, jos aistin vilpittömyyttä. Edellinen tällainen eli näytelty One Piece myi päähenkilön hymypoikana, mutta niin sanotun status quon kehittely vaikutti välillä ottavan takapakkia, kun kyyniset ja makeilevat kaverit käyttäytyivät epämääräisesti.

Takauma selventää edellistä jaksoa. Aangin entinen elämä vaikutti onnelliselta, mutta hän ruikutti pari kertaa. Menee vain sekunteja kertoa, että hänen voimiensa taso on jossain määrin eristänyt hänet muista, mistä hänen on päästävä yli aidosti, vaikka hän sosiaalinen onkin.

Lievät huoleni siirtyvät Teräsmies-syndroomaan. Aang saa henkimaailman neuvoja entisen avatarin saarella, ja hän vaikuttaa jo nyt olevan ylivoimainen, vaikka hän tietää vasta alkeet hyper-super-duper-spesiaalista, jolla voittaa automaattisesti. Pärinää ja kiihkoa superhuijaamisessakin on, eikä jeesustelun saaminen toimimaan ole rakettitiedettä.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: Netflix