The Curse 1-7: ei auta myöntää, että olet vähän tyhmä, jos olet sitä vähän reilummin

Kummallakin päänassulla on pätevä pieni skenaario, jossa nihkeydestä irtoaa huumoria ja muuta. Sessiot eivät ole leffamaista jatkoa edelliselle jaksolle, eikä niiden tarvitse olla. Sitten, taas: jakso on puolivälissä, kun sen pitäisi jo ymmärtää loppua.

Emma Stonen pelkät eleet symboloivat somasti mitä tahansa kuten nyt sitä, miten ihanaa on olla rikas valkoinen prinsessa, joka onnistuu poistamaan intiaanipatsaan minigolfradalta. Hän yllättää sillä alkuperäisamerikkalaisen ystävänsä hitusen ehkä Ku Klux Klan -henkisesti (muttei patsasta polttaen). "Ystävä" ei anna paljoa itsestään, vaan hän kenties aavistaa, että hänen taiteestaan kiinnostunut prinsessa saattaa raottaa kukkaroa. Niin käy, kun prinsessa "sosiaalisesti älykkäänä" ekstroverttina koettaa esittää asioita ajattelevaa kaveria & osaajaa. Kun "ystävä" muistuttaa vastustavansa prinsessan isää, prinsessa vakuuttaa tehneensä selvän pesäeron - ja ehkä hän juuri siksi oivaltaa, että isin kukkarolla voisi käydä pitkästä aikaa.

Prinsessan puolisona nariseva hovinarri käy komediakurssilla. Koska jokin jo toimi, on huvittavaa, kun vaihe pitkälti pilkkaa heitä, jotka eivät osaa harrastaa itseironista huumoria, vaikka he vilpittömästi yrittäisivät. Joo, elikkä, penikseni on pieni, eh-heh? Kukaan ei naura, joten hörähdetään sille. Sarjan tekijät brassailevat kyvyillään. Sacha Baron Cohenin manifesti vastaavassa Borat-kohtauksessa oli osuvampi, mutta ok.

Koko jaksoa en voi siunata, kun loppu tekee taas satunnaisia asioita kuin joutessaan. Edellisen jakson alku oli aloittavinaan juonen, jossa prinsessa nöyryyttää miestään "hyvästä syystä" ja kenties alkaa oivaltaa avioliittonsa ongelmat. Sittemmin he ovat ensisijaisesti olleet etäisiä. Ja nainen toteaa suoraan, että ongelmia on.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6 --- Jakso 1-8 >

Katsottu: SkyShowtime