Halo 2-2: moninpelistä jännetuppitulehduksen saaneet liikuttuvat takuulla

Haarniskassa on pakko poseerata ohimennen vaikka sitten harjoittelukohtauksessa. Master Chief ja muut jahtaavat Riziä, joka pomppii kuin apina vuorenrinteillä. Parhaan muistoni mukaan Riz jäykisteli läpi 1. kauden. Jokin tehdään oikein, kun Super Mario -menostakin välittyy se, että Riz on spartalaisten standardeilla haavoittunut ja mahdollisesti parhaat päivänsä nähnyt, minkä hyväksyminen on hänelle vaikeaa. Hän saa vertaistukea sokeutuneelta spartalaiselta. Tämä jopa liikuttava sivuraide maustaa sitä jännitettä, että Chiefin epäillään seonneen jo ennen kuin hän on Halo-planeetalle astunut.

Kuolevan planeetan sumutappelussa Chief pelasti yhden sotilaan. Solttu sai mitalin, mutta soltun ja Chiefin tarinat eivät täsmää. Kun Chief selvittää asiaa, mutkan syyksi paljastuu soltun tuntema selviytyjän katumus. Tämä ei vielä vakuuttaisi Masters of the Airin kaltaisessa perinteisessä sotasaagassa, jonka on tarkoituskin tehdä juuri tätä, mutta voiton puolella ollaan, kun Xbox-poikien ponteva pelleily osaa elää hetkessä. Kun humpuuki kohtaa konkretian, kyseessä on satu, ja kuka tahansa voi kokea sadun omakseen toisin kuin faktat.

Chiefin uudella esimiehellä on kokoelma kamaa: on maaginen megaesine, Chiefin päästä poistettu Siri (vitsailen tietenkin: Alexa) ja Chiefin kyseenalainen äitihahmo vankina holokannella. En tiedä, mitä nilkki säätää, mutta jakson lopussa elokuvamaisen rehellinen toimintaperuna Chief lähtee taas sooloilemaan laittomasti, kun jossakin soditaan. Sehän on kivaa. Tulossa on myös jälleennäkeminen örkkejä palvelevan tyttöystävän kanssa. Epäilen jonkin mättävän, kun typykkä, äiti, Siri ja pari muuta tyyppiä palaavat ikään kuin kukin paluu olisi käänne, mutta haalistuneet muistot sallivat elää hetkessä.


Keskiarvo 11 jakson jälkeen:


< Jakso 2-1 --- Jakso 2-3 >

Katsottu: SkyShowtime