Succession 37/39: Trumpia kohteliaamman fasistin vaalimenestystä kytätään

Jankutan: fiktiiviset amerikkalaiset presidentinvaalit ovat tuhoon tuomittu idea Trumpin jälkeen. Satiiri on mahdotonta. Moni ymmärtää asiat paremmin kuin minä, mutta jos väität seuranneesi vuosien 2016 ja 2020 vaaleja enemmän, julistaudut perverssiksi.

Jos aloitat katsomisen tästä, oletat sarjan panostavan kyseenalaisen uutisfirman opportunistiseen näkökulmaan ja sivuuttavan tietoisesti muun. Kuitenkin myös firman näkökulma vaaleihin on vajaa. Firman miljardibisnesten merkitys tapaa jäädä arvailujen varaan.

Firma toivoo natsin voittavan, koska natsi tukee haluttua diiliä. "Natsi" on melko hyvä sana, sillä "natsia" vakaimmin tukeva nariseva nepotisminilkki Roman Roy vitsailee vastapuolen ampumisella ja vähemmistövihalla liioitellakseen mielestään sitä, mitä muut pelkäävät. Kieran Culkin on totisesti elämänsä roolissa. En halua nähdä häntä jatkossa, ellei hän pyri kumoamaan sitä kuvaa, että hän on Yksin kotona -rahoilla kokkelia 30 vuotta vetänyt Macaulay.

"Niin sanottu" natsi "aikoo voittaa, vaikka hän häviäisi". Ei hän kapinaa suunnittele (toisin kuin Trump), vaan hän haluaa, että mahdollinen tappio kehystetään uutisissa yllättävän suureksi suosioksi, jotta hän voi yrittää uudestaan vuosien päästä. Ehkä muuan vihapuhemies Pakkasukko toivoo samaa? Monikin poliitikko toivoo, mutta poliittinen satiiri kohdistuu nyt synkkien voimien jalansijaan.

Se on Ylen vaali-illan ennustusta köpöisempi perinne, että kaupalliset uutisfirmat pohtivat, missä vaiheessa ääntenlaskua voittaja voidaan vahvistaa. Dilemma saa paljon aikaa. On paljon muuta pientä: kokkeliakin. Se, että natsia todennäköisesti vastustavia ääniä menetetään tahalliselle tulipalolle, johon ei osata reagoida, on pätevä moderni kärjistys ja kauhuskenaario. Jakso on terävä, jos suunta viehättää, mutta olen pitkään toivonut terävämpää kokonaisuutta.


Keskiarvo 37 jakson jälkeen:


< Jakso 36/39 --- Jakso 38/39 >

Katsottu: HBO Max