Rick and Morty 7-9 ja 7-10: Valhallasta on helpompi paeta kuin ravintolan vessasta

9. jakso turhauttaa hauskalla tavalla. Jakso on taas ajatuksen virtaa, mutta vastuussa on kirjoittajien komitean luovempi siipi. Rick saa tietää kuoleman jälkeisestä elämästä, mikä edustaa hänelle vain loputonta energiaa. Ateistina hän järkeilee, että hän voi päästä Valhallaan kuolemalla urhoollisesti taistelussa isojalkaa vastaan. Puolet jaksosta sijoittuu Valhallaan, mutta tiedämme isojalan olevan A-juoni (tms), koska Rick kuvailee sitä B-juoneksi. Ja "luonnollisesti" pääpahis on animepaavi.

Jos katsot pari särmikkäintä (eli mykistävintä) jaksoa ja kuulet Rickin oppivan Taivaasta, odotat nokkelampaa settiä, mutta tavoitteet vaihtelevat. Silti tämä on niitä 20 minuutin jaksoja, jotka tuntuvat kestävän 10 minuuttia ja jättävän vähintään 40 minuutin edestä hajua.

Viimeistään nyt Rick ja Morty ovat nähneet kaiken. Joutessaan he kokeilevat ravintolan vessan taikakuoppaa, joka näyttää pahimmat henkilökohtaiset pelot. Sehän on humpuukia: Rick ja Morty tietävät tällaisten ideoiden kaikki säännöt, jekut ja vitsit. He ovat valmiita myöntämään pelkonsa ja kärsimään rutiinilla päästäkseen jo pois. Mutta eivät he pääse? Tämä on ensimmäinen temppu, joka sallii Rickin hengailla kuolleen vaimonsa kanssa, mutta sekään ei ole pääasia?

10. jakso on... luova ja sympaattinen tapa tunnelmoida kauden päätteeksi ja pohdiskella, keitä nämä hahmot ovat. Tuo on totta joko tavallaan, käytännössä tai teoriassa. Puolivirallisesti juoni on irtovitsi, mutta ehkä syvällisin huomio on juuri se, että kyse on aina irtovitseistä, vaikka tekijät ja fanit osaavat kunnioittaa mytologiaa.

Jos kuoppaan joutuisin minä, jakso kertoisi joko tekoälyn keksimän kuolemattomuuden pakollisuudesta, tai siitä kuinka meidän kristittyjen on pakko hengailla lähimmäisten kanssa tuonpuoleisessa.


Kauden keskiarvo 10 jakson jälkeen ja arvosana koko kaudelle:


< Jaksot 7-7 ja 7-8

Katsottu: HBO Max