One Piece 1-2: edes Jokerin piraattikopio ei tee tästä pelkkää pelleilyä

Fiksusti takaumat Luffyn lapsuudesta jatkuvat. Nuori poika on äkäinen vaatiessaan päästä piraatiksi, nuoren miehen ollessa ehkä passiivisaggressiivinen virnistellessään ja olettaessaan kaiken menevän tahtonsa mukaan. Nuorempi versio jo hymyilee ja mainostaa kumivoimiensa mahtavuutta, joten aukko kuroutuu. Sitähän muistaa, että tarinankerronta on sallittua.

Luffyn luonteesta on kiinnostunut myös pellepiraatti, jonka valtava nenä on aito. Hän on sirkustemppuja harrastava psykopaatti Jokerin tyyliin ja silti suhteellisen vakava gangsteri, joka tahtoo kartan, jonka Luffy viranomaisilta varasti. Luffy virnistelee, kun häntä kidutetaan, mutta hetkinen: myös pellellä on hullut supervoimat. Pelle ei kauaa makeile senkään paljastettuaan. Se ruokkii uskoa visioon, kun sarja koettaa yhdistää pöhköyden ja panokset saumattomasti, vaikka saumat näin lämmiteltäessä näkyvätkin.

Takaumat kertovat kuinka Luffy sai olkihattunsa ja arvonsa esikuvaltaan. Nykyisyydessä hattu on ensimmäinen asia, josta hän huolestuu, mutta pelle on aito vastus, joten hän saa hauskan pienen matsin jälkeen tilaisuuden alleviivata olevansa itsekin ystävistä ja viattomista välittävä "erilainen piraatti". Tämä oli luku.

Viranomaisten osuus on tarpeellinen, mutta muun muassa se tekee luvusta hitusen hitaan. Luffyn jäykistä kavereista ei ole pienikään pakko sanoa mitään, ja se käy tahattoman komedian puolella, kun superjalo esikuva suhtautuu irronneeseen käteensä kuin Monty Pythonin musta ritari. Jaksossa todetaan, ettei Luffyyn tarvitse uskoa, koska hän uskoo itseensä ja tunne tarttuu, eikä sarjakaan tarvitse korjausliikkeitä, jos ja kun sisäinen logiikka ja vilpittömyys viettelevät.


Keskiarvo 2 jakson jälkeen:


< Jakso 1-1 --- Jakso 1-3 >

Katsottu: Netflix