Foundation 2-9: eeppisin jakso sitten alkukiiman
Kausi 2 - Jakso 9:
Long Ago, Not Far Away
Long Ago, Not Far Away
Jaksolla on tarjota erinomainen, vahva ja siedettävä polku, joita yhdistää se, että tekijöiden intoon on helppo samaistua. On juhlavasti säpinää ja tarkoituksellisia ristiriitoja, ja kaikkea yritettiin alustaa. Satunnaisena esimerkkinä toimikoon se, että avaruustaistelu esitetään kapinaa tukahduttavien "pahisten" näkökulmasta, mutta he harkitsevat omaa kapinaansa, ja "hyvisten" aluksista löytyvä aivokudos kuulostaa katalalta scifiltä.
Jakso alkaa sen äijän tarinalla, johon kloonikeisarit perustuvat. Nuori prinssi tapaa galaksin viimeisen robotin, joka on vangittu, alaston, paloiteltu nainen. Prinssi kuuntelee robottia, pohtiessaan millainen hallitsija hänestä tulee. Järkeilyt ja perversiot jäävät osuvasti rivien väliin, kunnes prinssi vanhana miehenä uskaltaa ottaa riskin ja tehdä robotista kuningattarensa ja klooniensa huoltajan. "Alkuperäisen keisarin" tarinana tämä on tunnelmointia ja aiemman vahvistamista, mutta on useita syitä miettiä robotin merkitystä ja mielentilaa lopunkin jakson ajan.
Se meni hieman ohi, missä mielentilassa nykyinen keisari päätti lähteä Säätiötä tapaamaan ja muka rauhaa hieromaan. Jakso tekee oikkuilusta ominaisuuden, vaikka mielessä kävisi Game of Thronesin myöhäisten kausien kutistuva kartta, kun keisari noin vain piipahtaa planeetalla, jonka piti olla syrjäinen. Keisari on liikkeellä ylimielisenä diktaattorina, mutta katsojakin varmasti ihmetteli Säätiön kulttimaisuutta kauden alussa ja samoilla huomioilla keisari perustelee kukkoilun.
Se "siedettävä polku" on vähän niin kuin Haamujengi II:n loppuhuipennus, mutta Vigo karpatialainen on kierosilmäinen mummo, jonka kanssa Ray Stantz alkaa painia fyysisesti, kun psykosomaattiset (sic) tempaukset kosahtavat. Sekin on säpinää. Kokonaisuus rytmitetään iskevästi.
Traagisimmilla hetkillä kaikki ehtivät juuri oikeaan pisteeseen poseeraamaan ja tunteilemaan... Ja se toimii. Kun aiemmin kaipailin vähemmän kätevää hömppää ja uskottavampaa draamaa, se johtui siitä, että hömpästä uupui tunnetta ja jaarittelusta konkretiaa. Asetelmallista oopperaa rakastan, kun kaikki räjähtää kirjaimellisesti ja/tai tunnetasolla.
Keskiarvo 19 jakson jälkeen:
< Jakso 2-8 --- Jakso 2-10 >
Katsottu: Apple TV+
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti