Succession 25/39: Stalin on (melkein) kuollut

Hieno jakso tarjoaa skenaarion; kuin taistelun. Väitän edellistä jaksoa pitkittämiseksi, vaikka se tähän liittyykin, sillä sen tarjoama nippelitieto selvästi voidaan jättää sivulauseisiin. On äänestyksen uhka. Panoksena on valtaa. On viime hetken sopimuksia, joten luottamus on kortilla. Merkittävistä päättäjistä vähintään kaksi vaikuttaa vetelevän viimeisiään, joten tukijoukkojen supatuksessa on samaa kuin elokuvassa The Death of Stalin. Se on toissijaista, mistä on tarkalleen kyse, sillä vastaavasti kuplivan skenaarion rakentaisi improvisoiden, jos näyttelijät osaisivat kasvattaa toistensa antamia täkyjä.

Kyse on... firmasta. Nehän ovat jänniä.

Brian Cox on niin selkeästi herra pääjohtaja, että häntä kuunnellaan tarkkaan, kun hän yrittää keinotellen pitää itsensä pääjohtajana, vaikka hänellä viiraa päässä virtsatietulehduksesta johtuen. Vastapuolella pelaa pyörätuolilla lykittävä vihannes, joka mumisee kiusallisia vaatimuksia.

Pennut & turhakkeet onnistuvat välttämään ison kriisin, mutta pelaamisen seuraamuksista muistutetaan sivujuonissa. Keinotteleva maalaisserkku vaikuttaa menettävän perintönsä. Firmaa tukevan Yhdysvaltain presidentin kiusaaminen saattaa johtaa eri presidenttiin. Tytär-Coxin kompromissiratkaisu pääjuoneen on parantavinaan hänen omaakin asemaansa, mutta päinvastaisesta vihjataan heti, kun Cox tulee järkiinsä.

Jakso on erinomaisen viihdyttävä, enkä ihmettelisi, jos se olisi sitä samaa edelliset 6 jaksoa skipanneelle. Vaikka kaiken katsoisi, sivuhahmoja putkahtelee tyhjästä ja niin edelleen. Pitkällä tähtäimellä hahmonkehitys varmasti vielä palkitsee.


Keskiarvo 25 jakson jälkeen:


< Jakso 24/39 --- Jakso 26/39 >

Katsottu: HBO Max