Succession 22/39: pennut, pörkeles

"Maalaisserkku" on yhä huvittavan opportunistinen hoomoilanen, joten vedän osan kritiikkiä takaisin. Hän teki siirtonsa. Hän mahdollistaa kapinan. Nyt hän ei, totanoin, myönnä sitä. Kun eri osapuolet tarjoavat juristia, serkku on aidosti pihalla. Se, että hän todennäköisesti saisi 100 miljoonan dollarin perinnön, jos hän ei tekisi elämällään mitään, on vitsi ja jännite, kun joku saattaa päätyä linnaan.

Maanpakoon lähtenyt isukki ei tiedä, missä pennut luuhaavat, ja veli Kendallin luo ne kehvelit päätyvät. Se kritiikki pitää, että sarjassa on liikaa perhejuhlia. Jos sarjalla olisi malttia pitää laatunäyttelijät erossa pidempään, se todennäköisesti olisi astetta kiinnostavampaa, mitä sisarukset sanovat toisilleen tänään. Kausien väliin jäi vuosia, mutta tarinassa kyse on päivistä.

Kendall pitää puheen. Ensin oli suo, kuokka ja Jussi. Nyt maailma palaa. Firma voidaan pelastaa, kunhan isin toksisuudesta päästään eroon. Kendall ei hämäänny, vaikka sisarukset suoltavat samaa sarkasmia kuin aina, joten toistoa saa kuvailla ominaisuudeksi.

Jakso on asiallinen yhdistelmä sisällissodan rintamien hienovaraisia tai potentiaalisia muutoksia ja inhimillisiä pikkumaisuuksia, joilla varmasti on perhosvaikutuksia. Juusoa ei miellytä Erkin naama? Siksi Trumpista tuli presidentti ja rotasta Suomen pääministeri.

Sisarukset tunnistavat tilaisuuden hallita perhefirmaa neljästään, mutta nopsaan he lipsuvat takaisin hiekkalaatikolle: ei kai toi vaan saa enemmän? Hahmoilla on sisäinen maailma, joten he koettavat ryhdistäytyä, mutta tällit & källit sattuvat yhä.

Ymmärrän pariskuntia, jotka muistelevat lämmöllä juonenkäänteitä, jotka mahdollistavat keskustelun tyyliin "näitsä - herää nyt", mutta joskus käänteistä kieltäytyminen on kutkuttavinta.


Keskiarvo 22 jakson jälkeen:


< Jakso 21/39 --- Jakso 23/39 >

Katsottu: HBO Max