Sweet Tooth 2-3: jos vannot nähneesi krokotiilijakson ennen tätä päivää, et itse ole olemassa

Neuroottinen, nihkeä, nariseva tiedemies oppi oppimamme pari vuotta myöhässä. Nyt hän koettaa kommentoida asiaa viemällä peurapoika Gusin laboratorioon, jossa Gus luotiin. Katsojan tehtävä on hakata päätä seinään ja niellä se, että tiedemies yrittää yhä saada Gusin muistamaan asioita, jotka Gus koki vauvana. Samaan aikaan tieteilijän muija epäilee sen olevan totta, että eläinlapset osaavat puhua ja että heillä tästä päätellen saattaa olla tunteita ja ajatuksia. (Useimmat eläinlapset ovat tosielämän lapsia terävämpiä ja sisäsiistimpiä: heillä vain on vappunenät.)

Yhtä kaikki jakso onnistuu suosittelemaan empatiaa mukavan täyteläisesti. Iso mörökölli puhuu hysteerisen sivuhahmon puolelleen lempeästi, ja teinijuonikin vihjaa, että empatialle tulee käyttöä myöhemmin. Tyylillisesti jakso on asian ytimessä puolivälissä. Perhe-elokuvamainen ilo ja lämpö ovat hallinneet fiiliksiä tovin, kun raivokas krokotiilimutantti hyökkää - kenties raadellakseen sotilaat kuin Predator tai Alien? Luonnollisesti kroko on samanlainen väärinymmärretty lapsi kuin muutkin, joten ristiriidat kuplivat somasti.

Lisäksi: pääpahis muistuttaa ajavansa asiansa & johtolangan tynkää löytyy. Kiva, ok ja huokaus. Aloin katsoa jaksoa noin kello 17:55. Kello 17:31 olin saanut vahvistuksen siitä, että tilaamani Leatherhead-figuuri (krokotiilimies) on juuri lähetetty. Jos olisin katsonut tämän jakson viikko sitten, tässä jaksossa esiintyisi Clawful-mukaelma (rapumies), mikäli "todellisuutta" hallitseva epäpätevä tekoäly olisi silloinkin yrittänyt piristää minua. #psykoosi


Keskiarvo 11 jakson jälkeen:


< Jakso 2-2 --- Jakso 2-4 >

Katsottu: Netflix