Succession 21/39: kapinallisen elämä hymyilee varsinkin kun et muista tappaneesi ketään

Lievästi koominen & turhauttava aromi on se, että sarja vaikuttaa palanneen alkuun, unohdettuaan miksi suuntaa vaihdettiin. Pohattaperheen sisällissota on parempi tarina kuin ulkopuoliset uhat - varsinkin kun jälkimmäisiin ei panosteta. Kerronta olisi ehyempää, jos edellinen jakso olisi vahvistanut edes sivulauseella, että isi ja kapinoiva poika Kendall muistavat isin pelastaneen pojan skandaalilta (tyyliin: "enpä usko, että isi pahentaa asioita puhumalla siitä"). Kun isi esittää yleisluontoisen uhkauksen nyt, moni on odottanut sitä 2 vuotta, 4 päivää ja 10 minuuttia.

Itse kun katson tätä pitkänä elokuvana, "unohdetulta käänteeltä" tuntuu myös isukin aivohalvaus: ei siksi, etteikö siitä voisi toipua, vaan koska tyydyttävintä kerrontaa on se, kun kaikki esitellyt ideat paisuvat alati toisiinsa törmäillessään.

Eletään hetkessä. Ammeessa maattuaan Kendall alkaa pirteästi työstää kapinaansa. "Maalaisserkku" eksyi hänen tiimiinsä, muiden pysyessä isin kainalossa toistaiseksi. Mahdollisuuksia kääntää takkia on, kun isi pakenee maasta ja tilannetta pohditaan taloudellisesti ja poliittisesti. Rytmi on hyvä. Pääpiirteet ovat teräviä lukuunottamatta sitä, mitä on tarkalleen tarkoitus odottaa jatkolta.

Sarja sai tällä viikolla 4 Emmy-ehdokkuutta mies- ja naispääosista (3+1), 5 sivuosista (4+1) ja 5 vierailuista (2+3). Se on naurettavaa vain, jos tahdomme uskoa, että telkkariin mahtuu enemmän kuin yksi sarja kerrallaan. Näyttelijät ovat erinomaisia - rutiinilla. Jeremy Strong & hänen hahmonsa Kendall ovat kiehtovin (tai ainoa aidosti kiehtova) kombo juuri nyt, koska Kendall lipuu tunnelmista toisiin maanisdepressiivisesti ja koska Strongin metodinäyttelemistä on kuvailtu liioitteluksi kollegojen toimesta. Muistaisinpa hänet muualtakin.


Keskiarvo 21 jakson jälkeen:


< Jakso 20/39 --- Jakso 22/39 >

Katsottu: HBO Max