The Witcher 3-2: Dreadwolfia puskevaa Tissaiaa odotellessa

Pidin eniten Tissaia-nimen toistelusta ja siitä, että Geraltin naamassa on pöhelösti verta satunnaisen keskustelukohtauksen aikana. Jälkimmäinen juttu on Dragon Age -nostalgiaa. Pelasin edellisen osan 100% läpi vaikeimmalla tasolla (jätettyäni kaikki Witcherit kesken), ja seuraava Dragon Age on toiseksi paras syyni ostaa pleikkari viitonen. Pelaan harvoin hemaisevalla hahmolla, mutta olen jo valinnut nimen seuraavalleni.

Edellistä jaksoa kannatteli uusperhesöpöily, eikä lisää luvattukaan. Jäljellä on sirpaleisuutta. On absurdia, millä tyylillä palaset soittavat kelloja. A. Ne eivät soita: useimpia hahmoja en ole nähnyt eläessäni. B. Kohtaukset kuitenkin ymmärrettävästi istuvat mihin tahansa tällaiseen, kun joku haaveilee mantereen kuninkuudesta ja toinen selittelee maagien sääntöjä.

Orjuutetut koemaistajat dokaavat. Haltia ja ei-haltia yllyttävät taas pohtimaan, mitä pirua sarja luulee tekevänsä haltioilla. Symppiksen Jaskier-bardin kanssa taas vuorovaikuttava cockerspanieli-prinssi on kiistatta tuttu edellisestä jaksosta. Hänellä on taso, kaksikin.

Geralt vetää sokan kranaatista - ei kun korkin noituripullosta. Supernoiturina hän kohtaa pikaisesti kiintiö-örkin, jonka lonkeroissa on naamoja alkuperäisen Pienen kauhukaupan tyyliin.

Yennefer lausuu Cirille tosi relevantin lausunnon. Spedeä ruoskitaan. Ilmassa on ukkosta. Roskiksessa on Estrellan valkosipuli & chili -sipsipussi, koska se oli henkilökohtainen plussa-tarjous. Pöydällä on vanupuikkoja, joita ei saa työntää korvaan, joten se selittää kaiken, että työnsin.


Keskiarvo 18 jakson jälkeen:


< Jakso 3-1 --- Jakso 3-3 >

Katsottu: Netflix