Sweet Tooth 2-1: The Last of Usin Sonic-versio jatkuu

Kukat kasvavat ruumiista asetelmallisesti kuin sienet The Last of Us -sarjassa. Maailmanlopun skenaarioita ovat molemmat. Last of Us vaikutti Super Marion esiosalta siinä määrin, että pääosanesittäjä värvättiin Marioksi sketsiohjelmaan. Sweet Tooth kertoo ihmisten muuttumisesta eläimiksi vaiheittain, pahiksen näyttäessä tohtori Munamieheltä enemmän kuin Jim Carrey ensimmäisessä Sonic-leffassa. Toisin sanoen en tiedä olenko hereillä vai koomassa.

Karkkiperse eli peurapoika Gus vasta tutustuu muihin eläinlapsiin, jotka ovat vankeina Munamiehen sotilastukikohdassa. Se on kiinnostavaa, että kohderyhmä on epäselvä: nuoret turrit viihdyttäisivät tarhaikäistä, mutta aikuiset ovat natseja ja sohivat liekinheittimellä. Tuotantosuunnittelu on rikasta meikkejä ja maisemia ajatellen, ja pennut ovat herttaisia, mutta jotain tästä puuttuu. Nykytilanne rinnastuu kadonneiden poikien ja kapteeni Koukun ikuiseen konfliktiin, mutta missä on meininki?

Munamiehen orjuuttama tiedemies on patenttiratkaisun jäljillä. Lasten liittolaiset heräilevät. On liike-energiaa kuten lasten pakoyritys, mutta aloin märehtiä sitä epäkohtaa, että olen jo 5 vuotta vannonut katsovani Hook – Kapteeni Koukun pitkästä aikaa ihan kohta. Siinä on meininkiä, muistaakseni.

Nostalgia on rappiota, mutta: jos siilipoika paljastuisi nopeaksi ja alkaisi vaiheittain sinertää, silmäni aukeaisivat ylimääräiset 20%.


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


< Jakso 1-8 --- Jakso 2-2 >

Katsottu: Netflix