Kirjalähde: näin suuria summia iso levy-yhtiö panostaa Suomessa menestyvään artistiin
Jukka Haarman, Anna-Kaisa Kaplasin ja Ilkka Mattilan kirjassa "Popmusiikin uusi aika - Satumaa-tangosta 2080-luvulle" (Tammi) käsitellään kotimaisen populaarimusiikin muuttunutta maailmaa. Miten rock-Suomesta tuli pop-Suomi.
Uusi aika tuli suoratoiston myötä. Kirjassa asiasta puhuvat mm. Epe Helenius ja Asko Kallonen.
"Vuonna 2021 Suomessa kuunneltiin suoratoistopalvelujen kautta päivittäin 35-40 miljoonaa musiikkikappaletta. Vuonna 2000 Suomessa myytiin 9.6 miljoonaa äänitettä - niistä 8.6 miljoonaa oli CD-albumeita. Kymmenen vuotta myöhemmin myytyjen CD-levyjen määrä oli pudonnut viiteen miljoonaan, ja vuonna 2020 niitä myytiin enää 225 000 kappaletta".
"Epe Helenius: Kyllähän suurin ero menneeseen 1900-lukuun on, että kaikki julkaisut ovat nyt koko ajan saatavilla. Ei enää painita niiden ongelmien kanssa, että uskalletaanko tehdä uusintapainoksia tästä ja tästä levystä. Aikoinaan mietittiin jotain marginaalisempaa tuotantoa, kun tuhannen kappaleen ensimmäinen painos alkoi loppua, että voidaanko painaa vielä lisää sitä minimimäärää eli viisisataa kappaletta. Onhan tämä totaalisesti uusi tilanne, kun ajatellaan volyymia, mikä mahtui ennen pieneen levymyymälään. Kun sinne tuli kymmenen uutta levyä, niin sieltä piti ottaa kymmenen vanhaa pois.
Suoratoisto tarjoaa myös marginaalille hyvän alustan. Jos ajatellaan niitä pienempiä julkaisuja, joista aiemmin oli 80 prosenttia tappiollisia, niin niistä ei ehkä enää ole kuin puolet sitä. Eli matalat tuotantokustannukset ja matala julkaisukynnys ovat johtaneet siihen, että indiesektorin on paljon helpompi toimia. Kun se toimii ketterämmin, se tuottaa paljon enemmän julkaisuja kuin majorit. Majorit joutuvat koko ajan pitämään rosterissaan tiettyä rajaa. Tuota kautta indieyhtiöiden markkinaosuus on myös kasvanut.
Asko Kallonen: Meillä Warnerilla kotimaisista artisteista 75 prosenttia menestyy ja jää plussalle. Tämä onnistumisprosentti johtuu kokonaisuudesta, jossa on mukana myös keikkamyynti, ja henkilökohtaisesti ihmettelen, miten ne levy-yhtiöt, joilla ei ole tällaista kokonaisuutta, menestyvät. Pelkkä levy-yhtiö on nykyään bensa-asema, jossa ei myydä takkapuita. Mutta voittojen näkemiseen menevä aika on pidentynyt huomattavasti verrattuna aikaisempaan. Kun myimme 30 000 Jenni Vartiaisen levyä Anttilaan, se näytti pankkitilillä kivalta jo seuraavalla viikolla. Nyt ei näin tapahdu. Tämä on vaikuttanut myös pienyhtiöiden häviämiseen. Vaikka löytäisit Oasiksen, et enää pysty elättämään itseäsi sillä.
Keskimäärin satsaamme normaaliin, menestyvään artistiin jo lähtökohtaisesti 80 000 - 150 000 euroa. Se menee saman tien levyn tekemiseen ja markkinointiin. Tämä tarkoittaa sitä, että olisi kiva, että biisit striimaisivat ainakin 20 miljoonaa kertaa. Niin kauan, kun tämä toimii, kaikki muu tuottaa meille tuloa sen jälkeen. Mutta jos meillä ei ole striimaavia tai radiossa soivia artisteja, kaikki muukin kuihtuu".
Lainatut kohdat ovat kirjasta "Popmusiikin uusi aika - Satumaa-tangosta 2080-luvulle" (Tammi).
Uusi aika tuli suoratoiston myötä. Kirjassa asiasta puhuvat mm. Epe Helenius ja Asko Kallonen.
"Vuonna 2021 Suomessa kuunneltiin suoratoistopalvelujen kautta päivittäin 35-40 miljoonaa musiikkikappaletta. Vuonna 2000 Suomessa myytiin 9.6 miljoonaa äänitettä - niistä 8.6 miljoonaa oli CD-albumeita. Kymmenen vuotta myöhemmin myytyjen CD-levyjen määrä oli pudonnut viiteen miljoonaan, ja vuonna 2020 niitä myytiin enää 225 000 kappaletta".
"Epe Helenius: Kyllähän suurin ero menneeseen 1900-lukuun on, että kaikki julkaisut ovat nyt koko ajan saatavilla. Ei enää painita niiden ongelmien kanssa, että uskalletaanko tehdä uusintapainoksia tästä ja tästä levystä. Aikoinaan mietittiin jotain marginaalisempaa tuotantoa, kun tuhannen kappaleen ensimmäinen painos alkoi loppua, että voidaanko painaa vielä lisää sitä minimimäärää eli viisisataa kappaletta. Onhan tämä totaalisesti uusi tilanne, kun ajatellaan volyymia, mikä mahtui ennen pieneen levymyymälään. Kun sinne tuli kymmenen uutta levyä, niin sieltä piti ottaa kymmenen vanhaa pois.
Suoratoisto tarjoaa myös marginaalille hyvän alustan. Jos ajatellaan niitä pienempiä julkaisuja, joista aiemmin oli 80 prosenttia tappiollisia, niin niistä ei ehkä enää ole kuin puolet sitä. Eli matalat tuotantokustannukset ja matala julkaisukynnys ovat johtaneet siihen, että indiesektorin on paljon helpompi toimia. Kun se toimii ketterämmin, se tuottaa paljon enemmän julkaisuja kuin majorit. Majorit joutuvat koko ajan pitämään rosterissaan tiettyä rajaa. Tuota kautta indieyhtiöiden markkinaosuus on myös kasvanut.
Asko Kallonen: Meillä Warnerilla kotimaisista artisteista 75 prosenttia menestyy ja jää plussalle. Tämä onnistumisprosentti johtuu kokonaisuudesta, jossa on mukana myös keikkamyynti, ja henkilökohtaisesti ihmettelen, miten ne levy-yhtiöt, joilla ei ole tällaista kokonaisuutta, menestyvät. Pelkkä levy-yhtiö on nykyään bensa-asema, jossa ei myydä takkapuita. Mutta voittojen näkemiseen menevä aika on pidentynyt huomattavasti verrattuna aikaisempaan. Kun myimme 30 000 Jenni Vartiaisen levyä Anttilaan, se näytti pankkitilillä kivalta jo seuraavalla viikolla. Nyt ei näin tapahdu. Tämä on vaikuttanut myös pienyhtiöiden häviämiseen. Vaikka löytäisit Oasiksen, et enää pysty elättämään itseäsi sillä.
Keskimäärin satsaamme normaaliin, menestyvään artistiin jo lähtökohtaisesti 80 000 - 150 000 euroa. Se menee saman tien levyn tekemiseen ja markkinointiin. Tämä tarkoittaa sitä, että olisi kiva, että biisit striimaisivat ainakin 20 miljoonaa kertaa. Niin kauan, kun tämä toimii, kaikki muu tuottaa meille tuloa sen jälkeen. Mutta jos meillä ei ole striimaavia tai radiossa soivia artisteja, kaikki muukin kuihtuu".
Lainatut kohdat ovat kirjasta "Popmusiikin uusi aika - Satumaa-tangosta 2080-luvulle" (Tammi).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti