Beef 1-9 ja 1-10: juosten kustu viiden tunnin leffa vailla todellista loppua

Kauden loppu tekee temput, joita sopi odottaa jo juonikuvausta lukiessaan. Se olisi jännää, jos se sattuisi sitä olemaan.

Danny sai tietää olevansa tyhmä. Hän päätti silti lavastaa arkkivihollisensa Amyn syylliseksi talonsa paloon. Kolkattuaan "vahingossa" Amyn miehen, Danny kidnappasi "vahingossa" Amyn tyttären, koska hän ei tahdo puhua kytille kolkkauksesta. Oho: Dannyn serkku vapautuu vankilasta kostonhimoisena. Serkku tarvitsee rahaa, joten hän ryhtyy aidoksi kidnappaajaksi - jolloin Amy välittömästi ehdottaa, että unohtakaa lunnaat ja ryöstäkää se miljonääri, jonka luona sattumalta olen.

Puolet tuosta tapahtuu nopeasti 9. jakson alussa. Sitä ehtii huomioida, ettei kidnappaus voi onnistua teoriassakaan, kun jakso jo lyö päälle muumilaastarin: jos Amy keksi ryöstön, hän ei välttämättä lavertele muusta, eh, öh? Aivan sama. Musta huumori palvelee hetkittäin, mutten keksinyt syytä jännittää, joten sarja on pitkälti jo kosahtanut.

Amy ja Danny päätyvät ratkomaan riitaansa kahdestaan erämaassa. Mitä riitaa? No, tiedäthän: yleisesti? Päätösjakso toimisi yhtä hyvin tai paremmin, jos olisimme nähneet vain puolet jaksoista 5-8.

Hienojen hahmojen kiireetön keskustelu ilman häiriötekijöitä on eniten janoamani temppu tällaisissa tilanteissa. Joskus 3. jakson kohdalla olisin veikannut sellaista huipennusta täydelliseksi.

Hutiloitujen käänteiden putki murensi pohjan. Olin yhä kiinnostunut Dannyn vanhempien reaktioista poltettuun taloon, kun sarja oli kolme vastaavaa käännettä pidemmällä. En raaski murskata tarua toisilleen avautuvista perkeleistä, mutta haukottelen.


Keskiarvo 10 jakson jälkeen:


< Jaksot 1-7 ja 1-8

Katsottu: Netflix