Kirjalähde: menestys voi sekoittaa todellisuudentajun - mikään ei enää riitä: näin 'sairauden' oireet koki Will Smith

Will Smithin ja Mark Mansonin kirjoittamassa kirjassa "Will" (Bazar Kustannus) käydään läpi Oscar-palkitun näyttelijän Will Smithin vaiherikasta uraa.

Näyttelijä kertoo alleviivaavan esimerkin tilanteesta, kun todellisuus hämärtyy eikä mikään tunnu enää riittävän.

"Onnenpotkuja sai ensi-iltansa vuonna 2006, ja se oli sekä arvostelu- että lipunmyyntimenestys, ja siitä koitui minulle toinen Oscar-ehdokkuuteni. Jos minä olin kokenut olevani voittamaton aiemmin, niin nyt minä todella tunsin olevani voittamaton. Olin juuri tehnyt elokuvan kodittomasta mustasta tyypistä, joka saa kahdeksankymmentäluvulla töitä, ja silti minä päihitän sen kauden kaikki muut elokuvat myyntiluvuissa laskettuna.

En kyennyt osumaan harhaan. Ja voittoputki jatkui: I Am legend teki selvää jälkeä ensimmäisenä viikonloppuna ja kahmi kaikkien aikojen isoimman lipunmyyntisaaliin joulukuussa ensi-iltaan tulleiden elokuvien sarjassa. Kyseessä oli elokuva, jossa valkokankaalla oli vain minä - sekä koira - ja se takoi rahaa kuudensadan miljoonan taalan edestä.

Sitten tuli Hancock, jonka oli käsikirjoittanut Breaking bad -sarjasta tunnettu Vince Gilligan ja joka kuvaa alkoholisoitunutta supersankaria, ja se takoi rahaa toiset kuusisataa miljoonaa taalaa, ja teki sen kuuden kuukauden sisällä I Am Legendistä.

Olin pysäyttämätön. Kyseessä oli loistavin hittielokuvien voittoputki, johon kukaan näyttelijä oli yltänyt Hollywoodin historiassa. Minusta tuli eniten tienannut elokuvanäyttelijä koskaan. Enkä minä ollut vielä täyttänyt edes neljääkymmentä vuotta.

Pulma piili siinä, että olin sekoittanut toisiinsa sen, mitä oli olla menestynyt, ja sen, mitä oli olla rakastettu ja mitä oli olla onnellinen.

Ne ovat kolme toisistaan täysin erillistä asiaa.

Ja koska olin kerran sekoittanut ne toisiinsa, päädyin kärsimään vielä enemmän niistä entistäkin pahaenteisimmistä 'sairauden ensioireista', joita voisi parhaiten kuvailla sanoilla 'enemmän, enemmän, enemmän'.

Yritin täyttää sisälläni ammottavan emotionaalisen aukon ulkoisilla, aineellisilla saavutuksillani. Lopulta tällaista pakkomiellettä on mahdoton tyydyttää. Mitä enemmän sitä saa, sitä enemmän sitä haluaa, eikä silti koskaan oikein saa kunnolla raavittua itse kutinaa. Sitä van päätyy sellaiseen mielentilaan, jossa ajatuksia hallitsee se, mitä itsellä ei ole ja mitä ei ole saanut, sekä henkinen kyvyttömyys nauttia siitä, mitä itsellä jo on.

I Am legendillä oli ollut joulukuun parhain ensi-iltaviikonloppu koskaan. Kun JL (James Lassiter) soitti minulle kertoakseen viikonlopun kertymät, hän oli itselleen epätyypillisellä tavalla haltioissaan.

'Kolmen päivän tuotto oli 3600 teatterissa yhteensä 77 211 321 dollaria. Se tarkoittaa yli kahtakymmentäyhtä tuhatta dollaria paikkaa kohden. Kukaan ei ole tehnyt samaa ikinä aiemmin'.

Olin hiljaa hetken ajan ja havaitsin sitten itseäni jäytävän pienen harmin.

Mitä luulet, miksi emme saavuttaneet kahdeksaakymmentä?

'Mitä' JL vastasi.

Sanon vain, että luuletko sen olleen elokuvan lopun syytä? Minusta tuntuu, että jos olisimme vähän rukanneet sitä viimeistä kohtausta, tiedäthän, jos me olisimme saaneet sen tuntumaan vähän enemmän Gladiaattorilta siinä vaiheessa...

'Oletko sinä vi*tu ihan tosissasi', JL sanoi. 'Kyseessä oli menestyksekkäin ensi-ilta ikinä. Ikinä'"

Lainatut kohdat ovat Will Smithin ja Mark Mansonin kirjoittamasta kirjassa "Will" (Bazar Kustannus).