Tuorein sisältö

Varoitan juonipaljastuksista vähän vakavammin kuin viimeksi. Sarja ei ole tarkkaavaisuuden palkitseva palapeli, mutta katsojan on tarkoitus olla pihalla (tai "elää hetkessä") sen sijaan, että katsoja lusii sarjan läpi etsien perusteluja jo kuulemilleen faktoille. Ehkä.

Tekoäly tilasi nunnalta Graalin maljan, joka löytyi. Nyt nunna oppii tekoälyn olevan entinen pikaruokaravintolan sovellus. Se selittää outoilun, tyyliin: jos tekoäly olisi Kismet-sovellus ("niin hyvää, ettei sanotuksi saa"), se painottaisi Raamatun kohtia, joiden mukaan hyviä tekoja ei pidä mainostaa.

Toteutukseltaan paljastus on ärsyttävä. Teknisessä mielessä vitsi on sitä loogisempi, mitä paremmin tunnemme tämän hetken tekoälysovellukset, eikä jakso ole vielä ristiriidassa aidon ihmiskunnan joukkopsykoosien kanssa.

Nunnalla on nyt kyky vapauttaa Jeesus Kristus ja oikeus sammuttaa tekoäly. Kollega puolustaa tekoälyä, rinnastaen sen uskoon: ei ole väliä, miksi se on olemassa, jos se tekee ihmisistä parempia ja antaa elämälle merkitystä. Nyt takuulla selitetään, miksi sarjassa on Jeesus... Tai ei.

Kirouksesta vapautuminen on kiva juttu Jeesukselle henkilökohtaisesti. Jos sarja edes vihjaa, että kristinusko muuttuu tai että sitä on kommentoitu laajemmin kuin oli äsken ilmeistä, putosin kärryiltä. Jakso painottaa näennäisen vilpittömästi ellei jopa melodramaattisesti, että Jeesukseen voi uskoa, vaikket enää itse kävisi panemassa häntä falafel-ravintolassa, mikä on niin hirveää sontaa, että sammutan 95% aivoistani pitääkseni jutun lyhyenä.

Nunna tekee sovinnon tekoälyn kanssa. Sitten hän tuhoaa sen. 4 miljardia ihmistä suree. On tilaa funtsia banaalisti, että myös sosiaalisen median tai koko netin katkaisu voisi tehdä hyvää addikteille, mutta tässä on myös toisen pointin puolikasta, 25% kolmatta pointtia ja 13% neljännen pointin alkua...

Joo, mutta, ei, mutta: nunnan ja hänen äitinsä välit eheytyvät alustavasti. Se juoni sai aikaa ja siinä on samaistumispintaa ja konkretiaa. Jos haluan olla onnellinen, hihkaisen että "kyse oli koko ajan äidin ja tyttären suhteesta" ja sitten ulisen "lal lal laa" niin kauan että saan Alkosta jotakin akuuttiin muistinmenetyksen tarpeeseen, jotten yritä ratkaista tai edes erikseen ihmetellä jokaista pässinpäistä, "potentiaalisesti nerokasta" yksityiskohtaa.

Annan bonusta huomionarvoisuudesta, epäkaupallisuudesta ja siitä, ettei tarina vaikuta jäävän kesken. Yleensä Damon Lindelofin pierupaska on laskemoidumpaa (ja silti epävireistä) brändin rakentelua.