Kirjalähde: mestariohjaaja ei saanut kuolleilla lehmänraadoilla näyttelijästä irti kauhua - tarttui rajumpiin otteisiin, jotka johtivat sairaalaan
Niko Jutilan kirjassa "Molle - Rauni Mollbergin elämä ja elokuvat" (WSOY) käydään läpi kehutun ja kohutun ohjaajan värikästä uraa.
Vuonna 1972 julkaistu televisioelokuva Sotaerakko oli Mollbergin ensimmäinen väreissä julkaistu ohjaus.
"Sotaerakossa aitous oli kaiken lähtökohta. Alkupuolen savottatyöt ja sotaerakon arkiaskareitten kuvaus ovat melkeinpä dokumentaarista taltiointia. Päähenkilö Heikki käy läpi voimakkaita tunteita, jotka liittyvät täydelliseen yksinäisyyteen ja sotatantereella asuvan ihmisen kuolemanpelkoon".
"Elokuvan lopussa näkyvät kuolleet lehmät sen sijaan pääsivät hengestään aivan muualla kuin kuvausryhmän käsissä. Kuolleita lehmiä tarvittiin, koska sotaerakon hiihdettyä miinaan navetan lehmät jäävät vaille hoitajaa ja sodan jatkuessa ne kuolevat navettaan. Ruhot tilattiin teurastamolta, jossa lehmistä oli poistettu kaikki sisuskalut. Nämä entiset lehmät vietiin kuvauksissa käytettyyn navettaan ja jätettiin sinne muutamaksi viikoksi patinoitumaan ja odottamaan kärpäsarmeijaa.
Kuvausryhmän palatessa paikan päälle alettiin kuvata kohtausta, jossa sotaerakon hetkellisesti valtaaman talon alkuperäisten asukkaiden teini-ikäinen tytär menee navettaan ja näkee kuolleet lehmät. Tytärtä näytelleelle amatöörille ei kerrottu, mikä näky navetassa odottaisi, koska Molle toivoi sen riittävän kauhistuneen reaktion saamiseen. Ei riittänyt.
'Kun Molle ei saanut sitä haluamaansa kauhun ilmettä, niin se meni makaamaan tytön jalkojen juureen navetan lattialle ja raapi ja puristeli sen tytön sääriä alhaalta', järjestäjä Raimo Mikkola päivittelee.
Kuvauksen jälkeen tyttö vietiin sairaalaan tarkistettavaksi siltä varalta, ettei tämä ollut saanut verenmyrkytystä oltuaan verisillä jaloilla likaisessa navetassa. Itse elokuvassa tytön silmissä ei näy ohjaajan toivoma järkytys vaan kyyneleet".
Lainatut kohdat ovat Niko Jutilan kirjasta "Molle - Rauni Mollbergin elämä ja elokuvat" (WSOY).
Vuonna 1972 julkaistu televisioelokuva Sotaerakko oli Mollbergin ensimmäinen väreissä julkaistu ohjaus.
"Sotaerakossa aitous oli kaiken lähtökohta. Alkupuolen savottatyöt ja sotaerakon arkiaskareitten kuvaus ovat melkeinpä dokumentaarista taltiointia. Päähenkilö Heikki käy läpi voimakkaita tunteita, jotka liittyvät täydelliseen yksinäisyyteen ja sotatantereella asuvan ihmisen kuolemanpelkoon".
"Elokuvan lopussa näkyvät kuolleet lehmät sen sijaan pääsivät hengestään aivan muualla kuin kuvausryhmän käsissä. Kuolleita lehmiä tarvittiin, koska sotaerakon hiihdettyä miinaan navetan lehmät jäävät vaille hoitajaa ja sodan jatkuessa ne kuolevat navettaan. Ruhot tilattiin teurastamolta, jossa lehmistä oli poistettu kaikki sisuskalut. Nämä entiset lehmät vietiin kuvauksissa käytettyyn navettaan ja jätettiin sinne muutamaksi viikoksi patinoitumaan ja odottamaan kärpäsarmeijaa.
Kuvausryhmän palatessa paikan päälle alettiin kuvata kohtausta, jossa sotaerakon hetkellisesti valtaaman talon alkuperäisten asukkaiden teini-ikäinen tytär menee navettaan ja näkee kuolleet lehmät. Tytärtä näytelleelle amatöörille ei kerrottu, mikä näky navetassa odottaisi, koska Molle toivoi sen riittävän kauhistuneen reaktion saamiseen. Ei riittänyt.
'Kun Molle ei saanut sitä haluamaansa kauhun ilmettä, niin se meni makaamaan tytön jalkojen juureen navetan lattialle ja raapi ja puristeli sen tytön sääriä alhaalta', järjestäjä Raimo Mikkola päivittelee.
Kuvauksen jälkeen tyttö vietiin sairaalaan tarkistettavaksi siltä varalta, ettei tämä ollut saanut verenmyrkytystä oltuaan verisillä jaloilla likaisessa navetassa. Itse elokuvassa tytön silmissä ei näy ohjaajan toivoma järkytys vaan kyyneleet".
Lainatut kohdat ovat Niko Jutilan kirjasta "Molle - Rauni Mollbergin elämä ja elokuvat" (WSOY).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti