Kirjalähde: 'Keihäsmiehet ovat herkkiä' ja 'tanssi on paras taito' tuntuvat oudoilta lauseilta keihäänheittäjän elämänkerrassa

Leena Lehtolaisen kirjoittamassa kirjassa "Antti Ruuskanen - rätingin paikka" (Tammi) käydään läpi keihäsmies Antti Ruuskasen taivalta isojen kisojen mitalimieheksi.

Leveä savon tai vielä erityisemmin Pielaveden murre on säilynyt Antin puheessa läpi elämän. Lisäksi Antti ei jää sanattomaksi huonoillakaan hetkillä.

"Jarkko Finnin mielestä Antti on muuttanut keihäsmiesten julkisuuskuvaa. Antti on upeaa, hienoa jatkoa sata vuotta vanhalle keihässaagalle. Antin mutkaton persoona on tuonut uuden vivahteen keihäänheittäjien kuvaan. 1990-luvulla keihäänheitäjillämme oli toinen tapa kommunikoida julkisuuden kanssa. Antti piti sen jatkumon, että hän on tietyllä tavalla vaatimaton eikä valita vaivoistaan, mutta toisaalta toi keihäänheiton ja Antti Ruuskasen lähemmäksi ihmisiä. Sermi, joka oli yleisön ja aiempien menestyjien välillä, tietynlainen mystisyys, hälveni.

Keihäsmiehet ovat herkkiä eivätkä mitään karskeja, sanoo Antti itse. Monet valmentajakonkarit ovat olleet urheilijoina mukana ja siksi tietävät, mitä se on. Ei voi käsittää, miten sydämellä raavaat miehet ovat mukana, eivät vain jöpötä katsomossa, hoitavan työnsä oman toimen ohella ilman palkkaa, jotain kulukorvausta vastaaan. Valmentajallakin on hirveät paineet, kun hänellä on käsissään urheilija, jolla on menestysmahdollisuudet.

Jokainen keihäänheittäjä on erilainen persoona, Antti kuvailee. Yhdistävä tekijä on rämäpäisyys ja hurjuus ja tietynlainen hulluus, se varmaan yhdistää meitä kaikkia. Joskus puhuin Akin (Aki Parviainen) kanssa, että meissä jokaisessa menestyneessä urheilijassa piilee pieni ADHD, innostutaan asioista ja paneudutaan siihen, heittäydytään tilanteisiin, meillä on haaveita, ehkä ylivilkkautta, mutta se on myös menestyksen takana.

Aki Parviainen puolestaan luonnehtii keihäsmiehen olemusta seuraavasti:

Ajatellaan, että eihän heittosuorituksessa ole muuta kuin riuhtaista ja ähkäistä ja se on siinä. Mutta on aika paljon taustalla, että päästään kisaan tekemään se ähkäisy ja riuhtaisu. Siinä on ollut kaikenlaista oppimista urheilun polulla. Pitää rakentaa itsensä fyysisesti, teknisesti ja henkisesti ja oppia kilpailemaan. Normaalielämänkin pitäisi olla kunnossa, ettei sielläkään olisi ärsyttäviä asioita, koska se vaikuttaa heti kilpailusuoritukseen. Keihäänheitto on teknisesti hyvin vaativa laji, ja sen tekniikan jatkuva hinkkaaminen, eihän mukavampaa olekaan. Huippu-urheilijalla pitää olla huippu-urheilijan pää, hänen täytyy tulla pois mukavuusalueelta, kyetä elämään päivästä toiseen samaa rytmiä.

Keihäänheittäjät ovat hyviä tanssijoita, koska kaikessa urheilussa on joku rytmi, ja jos osaat sen, se on helppoa. Aika kovia tanssijoita ovat monet, paljastaa Kari Ihalainen ehkä yllättävänkin yksityiskohdan, jonka Jarmo Hirvonen vahvistaa.

Tanssi on paras taito, mikä voi olla".

Lainatut kohdat ovat Leena Lehtolaisen kirjasta "Antti Ruuskanen - rätingin paikka" (Tammi).