Kirjalähde: keihäsmestari Ruuskasen kohdalla sponsorirahat tulivat vahvemmin kuvaan vuonna 2005 - 'Läksi kunnolla rattaat pyörimään'

Leena Lehtolaisen kirjoittamassa kirjassa "Antti Ruuskanen - rätingin paikka" (Tammi) käydään läpi keihäsmies Antti Ruuskasen taivalta isojen kisojen mitalimieheksi.

Kirjassa muistellaan aikaa, jolloin sponsorirahaa alkoi tulla tilille suurempia summia.

"Tanhuvaaran valmennuskeskuspäällikkö Jarmo Hirvonen alkoi oman toimensa ohella työskennellä Antti Ruuskasen sponsoriasioista vastaavana managerina 2000-luvun puolessavälissä.

Sponsoreita alkoi tulla 2005, Antti muistelee urheiluammattilaisuuden alkumetrejä. Kun heitin kauden avauksessa 82,20 ja kolmannessa kisassa 84,10 ja voitin hallitsevan maailmanmestarin, läksi kunnolla rattaat pyörimään. Puranen valmensi, Hirvonen hommasi kotimaan kisoista sponsoreita. Se oli kultaista aikaa, jolloin yritykset pystyivät lähtemään helposti mukaan, ennen Amerikan pörssikuplan puhkeamista 2008. Se vaikeutti myös urheilun sponsorointia.

Joulukuussa 2007 Antti solmi kolmen vuoden sopimuksen lapinlahtelaisen kalustefirma Nelko Oy:n kanssa. Perussumma oli 30 000 euroa, mutta toimitusjohtaja Petri Korhonen lupaili huomattavia bonuksia, kun yhdeksänkymmentä metriä ylittyisi. 2008 Antti pääsi mukaan Soneran Next generation -tukiryhmään, niin ikään kolmeksi vuodeksi. Kotikunta Pielavesi palkkasi Antin mannekiinikseen 2009. Kunta maksoi Antille kaksituhatta euroa vuodessa ja saisi vastineeksi yhden tai kaksi tilaisuutta sekä liikuntailtapäivän kunnan työntekijöille. Kunnalla oli myös oikeus käyttää Antin nimeä pr-toiminnassaan.

Yksi lapsuuden unelma toteutui, kun Veljekset Laakkonen Oy alkoi sponsoroida Anttia.

Sain ensimmäisen sponsoriauton ennen vuoden 2012 olympialaisia, se oli muistaakseni Peugeot. Tuntuihan se ihan järkyttävän hienolta, kun sai ajaa niin upealla autolla! Vaatimaton jätkä kun on, niin kun saa tuollaisia etuuksia, se luo minun kohdalla kovasti intoa ja yritystä".

Antin kohdalla sponsorisopimuksiin liittyi alkuvuosina paljon esiintymisiä. Antti joutui kuitenkin itse maksamaan kulut, kuten matkakilometrit. Pahimmillaan tulos oli lähes plus miinus nolla.

"Antilla ja Hirvosella ei ollut kirjallista sopimusta siitä, mitä Hirvonen pystyi Antin puolesta kirjoittamaan. Antti luotti Hirvoseen, ja molemmat uskoivat hieman naiivisti ihmisten rehellisyyteen. Kumpikaan ei ollut liiketoiminnan ammattilainen, mutta sopimusneuvotteluissa heillä oli vastassa sellaisia".

Lainatut kohdat ovat Leena Lehtolaisen kirjasta "Antti Ruuskanen - rätingin paikka" (Tammi).