Kirjalähde: tuttu tarina, kitaristilegendaa eivät raha-asiat kiinnostaneet - seuraukset olivat surullista luettavaa
Philip Normanin kirjassa "Wild thing - Jimi Hendrixin lyhyt ja vaikuttava elämä" (Aviador Kustannus) käydään perusteellisesti läpi maineikkaan kitaristin elämää ja uraa.
Maineen kasvaessa kitaristilla riitti myös rahaa tuhlattavaksi. Rahaa tuli ja meni, ja varsinkaan Jimi ei pitänyt kirjaa, mihin käteinen hävisi. Kunhan sitä oli aina käytettävissä.
"Vaikka Jimillä oli nyt rahaa, niin ei se kauan viihtynyt hänen seurassaan. Jos hän ansaitsi 10 000 puntaa, hän katsoi voivansa ostella koko summalla vaatteita tai levyjä tai lahjoittaa avokätisesti käteistä sukulaisille, ystäville ja jopa ventovieraille (kuten kahdelle tytölle, joille hän antoi 3000 dollaria shoppailurahaa vain päästäkseen heistä eroon).
Jimi ei lainkaan ajatellut, mitä kaikkea tuosta kymppitonnista täytyi vähentää. Samaan aikaan hän pysyi autuaan tietämättömänä siitä, mitä kirjanpitäjät, lakimiehet ja käräjöinti - esimerkiksi hänen entisen PPX-levymerkkinsä pomoon Ed Chalpiniin liittyen - maksoivat hänelle. Yhtä vähän hän osasi ajatella sitä pohjatonta luottoa, jota niin monet ihmiset hyödynsivät hänen seurassaan Speakeasyn tapaisissa klubeissa.
Luottokortteja ei vielä juurikaan tunnettu Englannissa ja valtaosa Jimin arkipäivän kuluista maksettiin käteisellä. 'Rahat oli tavallisesti roudari Gerry Stickellsin hallussa ja Jimi vaan sanoi sille, maksa niille, Gerry ja unohti koko jutun saman tien', Trixi Sullivan (Jimin managerin assistentti) selittää. Jimille oli avattu tili Edgware Martins -pankissa, mutta hän käytti sitä vain käteisen nostamiseen. Kerran hän lähetti Kathyn pankkiin nostamaan 3000 puntaa, mikä nykyrahassa vastaa suurin piirtein 30 000.
Jimi ei tiennyt yhtikäs mitään - eikä häntä kiinnostanutkaan - mitä Mike Jeffery (manageri) mahdollisesti puuhaili hänen tuloillaan veroparatiisiyhtiö Yametassa, vieläkin vähemmän sen jälkeen kun Jeffery oli siirtänyt toimintansa New Yorkiin. Ja silloin tällöin kun Jimillä oli jotain taloudellisia ongelmia, Jeffery hoiti tilanteen nopeasti. Kerran Kathyn huomatessa Brook Street 23:n vuokranmaksun olleen myöhässä, Trixi ilmestyi hetken kuluttua paikalle mukanaan salkullinen Amerikan dollareita".
Lainatut kohdat ovat Philip Normanin kirjoittamasta kirjasta "Wild thing - Jimi Hendrixin lyhyt ja vaikuttava elämä" (Aviador Kustannus).
Maineen kasvaessa kitaristilla riitti myös rahaa tuhlattavaksi. Rahaa tuli ja meni, ja varsinkaan Jimi ei pitänyt kirjaa, mihin käteinen hävisi. Kunhan sitä oli aina käytettävissä.
"Vaikka Jimillä oli nyt rahaa, niin ei se kauan viihtynyt hänen seurassaan. Jos hän ansaitsi 10 000 puntaa, hän katsoi voivansa ostella koko summalla vaatteita tai levyjä tai lahjoittaa avokätisesti käteistä sukulaisille, ystäville ja jopa ventovieraille (kuten kahdelle tytölle, joille hän antoi 3000 dollaria shoppailurahaa vain päästäkseen heistä eroon).
Jimi ei lainkaan ajatellut, mitä kaikkea tuosta kymppitonnista täytyi vähentää. Samaan aikaan hän pysyi autuaan tietämättömänä siitä, mitä kirjanpitäjät, lakimiehet ja käräjöinti - esimerkiksi hänen entisen PPX-levymerkkinsä pomoon Ed Chalpiniin liittyen - maksoivat hänelle. Yhtä vähän hän osasi ajatella sitä pohjatonta luottoa, jota niin monet ihmiset hyödynsivät hänen seurassaan Speakeasyn tapaisissa klubeissa.
Luottokortteja ei vielä juurikaan tunnettu Englannissa ja valtaosa Jimin arkipäivän kuluista maksettiin käteisellä. 'Rahat oli tavallisesti roudari Gerry Stickellsin hallussa ja Jimi vaan sanoi sille, maksa niille, Gerry ja unohti koko jutun saman tien', Trixi Sullivan (Jimin managerin assistentti) selittää. Jimille oli avattu tili Edgware Martins -pankissa, mutta hän käytti sitä vain käteisen nostamiseen. Kerran hän lähetti Kathyn pankkiin nostamaan 3000 puntaa, mikä nykyrahassa vastaa suurin piirtein 30 000.
Jimi ei tiennyt yhtikäs mitään - eikä häntä kiinnostanutkaan - mitä Mike Jeffery (manageri) mahdollisesti puuhaili hänen tuloillaan veroparatiisiyhtiö Yametassa, vieläkin vähemmän sen jälkeen kun Jeffery oli siirtänyt toimintansa New Yorkiin. Ja silloin tällöin kun Jimillä oli jotain taloudellisia ongelmia, Jeffery hoiti tilanteen nopeasti. Kerran Kathyn huomatessa Brook Street 23:n vuokranmaksun olleen myöhässä, Trixi ilmestyi hetken kuluttua paikalle mukanaan salkullinen Amerikan dollareita".
Lainatut kohdat ovat Philip Normanin kirjoittamasta kirjasta "Wild thing - Jimi Hendrixin lyhyt ja vaikuttava elämä" (Aviador Kustannus).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti