Kirjalähde: ensimmäisten reppureissaajien urakka ei ollut helppo - 'hauska' ei ollut adjektiivi, joka liitettiin matkustamiseen 1600-luvulla!
Antti Helinin kirjassa "Kuinka Kapteeni Cook keitettiin : 50 kummallista tarinaa matkailun historiasta" (WSOY) kuvataan kuuluisia matkoja kauan ennen kaiken kansan matkailukuumetta. Kirjassa seikkailevat löytöretkeilijät, tutkimusmatkailijat, taiteilijat ja kaiken maailman onnenonkijat.
"Thomas Coryat - ensimmäinen reppureissaaja. Eletään vuotta 1608. Hovinarri Thomas Coryat oli ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka matkustivat puhtaasti huvikseen. Suunnannäyttäjä sai ihailun sijaan osakseen pilkkaa.
Doverin pystysuorat, valkoiset kalliot jäivät taakse, kun Thomas Coryatia kuljettanut laiva suuntasi keulansa kohti Ranskaa. Mutta mies ei kiinnittänyt komeaan näkyyn huomiota; hänen katseensa oli jo edessä odottavissa seikkailuissa.
Oli toukokuu 1608, ja Coryat oli matkalla Venetsiaan, jonka kauneudesta hän oli kuullut kertomuksia. Mutta miten sinne pääsisi, sitä hän ei tarkalleen tiennyt. Hänellä ei ollut karttoja eikä opaskirjoja, koska niitä ei ollut saatavilla. Ja rahaakin hänellä oli vain sen verran, mitä hän oli isänsä vaatimattomasta perinnöstä saanut.
Jos häneltä olisi kysytty, miksi hän oli matkalla, hän olisi antanut yllättävän vastauksen: huvikseen.
Kolmekymppiseen Thomas Coryatiin oli iskenyt 1600-luvulla vielä tuntematon kansantauti: matkakuume. Turismia ei ollut vielä keksitty, eikä hauska ollut adjektiivi, joka matkustamiseen yhdistettiin. Matkaan oli aina jokin syy: sotiminen, kaupankäynti, tai uskonnollinen vakaumus. Matkustaminen ei ollut ainoastaan epämukavaa. Se oli vaarallista.
Ja silti Thomas Coryat oli lähtenyt. Hän oli ommellut vaatimattoman matkakassansa piiloon vaatteiden laskoksiin, maantierosvojen varalta. Miekkaa hänellä ei ollut, tuskin hän olisi osannut sellaista käyttääkään. Hän oli ammatiltaan pakinoitsija ja hovinarri Englannin kuninkaan hovissa".
"Viiden tunnin purjehduksen jälkeen Coryat saapui Calaisiin. Merisairautta lukuun ottamatta merimatka oli sujunut ongelmitta. Edes merirosvot eivät olleet hyökänneet. Englantilainen oli vihdoin vieraalla maalla.
Coryat vietti yön satamakaupungissa, ja aamulla hän lähti kävelemään. Tiet olivat mutaisia kärrypolkuja, tuskin teitä ollenkaan. Ainoat kunnon tiet Euroopassa oli tehty jo antiikin aikana, roomalaisten toimesta, ja niiden kivetys oli kulunut lähes olemattomiin".
"Englantilainen haltioitui herkästi näkemästään, mutta Pariisi ei tehnyt häneen vaikutusta. Kaupunki oli suuri, mutta se oli saastainen ja haisi kuvottavalta. Hän pääsi sentään vierailulle Louvreen, jonka patsaita ja komeita portaikkoja hän ihaili. Versailles'ta ei ollut edes alettu rakentaa.
Matkalaiselle avattiin palatsien ja linnojen ovet monessakin kaupungissa, kun niiden herrat eivät olleet kotona. Coryat ei tarkemmin kertonut, miten se onnistui, kaiketi maksamalla pieni korvaus palatsinvartioille".
Lainatut kohdat ovat Antti Helinin kirjasta "Kuinka Kapteeni Cook keitettiin : 50 kummallista tarinaa matkailun historiasta" (WSOY).
"Thomas Coryat - ensimmäinen reppureissaaja. Eletään vuotta 1608. Hovinarri Thomas Coryat oli ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka matkustivat puhtaasti huvikseen. Suunnannäyttäjä sai ihailun sijaan osakseen pilkkaa.
Doverin pystysuorat, valkoiset kalliot jäivät taakse, kun Thomas Coryatia kuljettanut laiva suuntasi keulansa kohti Ranskaa. Mutta mies ei kiinnittänyt komeaan näkyyn huomiota; hänen katseensa oli jo edessä odottavissa seikkailuissa.
Oli toukokuu 1608, ja Coryat oli matkalla Venetsiaan, jonka kauneudesta hän oli kuullut kertomuksia. Mutta miten sinne pääsisi, sitä hän ei tarkalleen tiennyt. Hänellä ei ollut karttoja eikä opaskirjoja, koska niitä ei ollut saatavilla. Ja rahaakin hänellä oli vain sen verran, mitä hän oli isänsä vaatimattomasta perinnöstä saanut.
Jos häneltä olisi kysytty, miksi hän oli matkalla, hän olisi antanut yllättävän vastauksen: huvikseen.
Kolmekymppiseen Thomas Coryatiin oli iskenyt 1600-luvulla vielä tuntematon kansantauti: matkakuume. Turismia ei ollut vielä keksitty, eikä hauska ollut adjektiivi, joka matkustamiseen yhdistettiin. Matkaan oli aina jokin syy: sotiminen, kaupankäynti, tai uskonnollinen vakaumus. Matkustaminen ei ollut ainoastaan epämukavaa. Se oli vaarallista.
Ja silti Thomas Coryat oli lähtenyt. Hän oli ommellut vaatimattoman matkakassansa piiloon vaatteiden laskoksiin, maantierosvojen varalta. Miekkaa hänellä ei ollut, tuskin hän olisi osannut sellaista käyttääkään. Hän oli ammatiltaan pakinoitsija ja hovinarri Englannin kuninkaan hovissa".
"Viiden tunnin purjehduksen jälkeen Coryat saapui Calaisiin. Merisairautta lukuun ottamatta merimatka oli sujunut ongelmitta. Edes merirosvot eivät olleet hyökänneet. Englantilainen oli vihdoin vieraalla maalla.
Coryat vietti yön satamakaupungissa, ja aamulla hän lähti kävelemään. Tiet olivat mutaisia kärrypolkuja, tuskin teitä ollenkaan. Ainoat kunnon tiet Euroopassa oli tehty jo antiikin aikana, roomalaisten toimesta, ja niiden kivetys oli kulunut lähes olemattomiin".
"Englantilainen haltioitui herkästi näkemästään, mutta Pariisi ei tehnyt häneen vaikutusta. Kaupunki oli suuri, mutta se oli saastainen ja haisi kuvottavalta. Hän pääsi sentään vierailulle Louvreen, jonka patsaita ja komeita portaikkoja hän ihaili. Versailles'ta ei ollut edes alettu rakentaa.
Matkalaiselle avattiin palatsien ja linnojen ovet monessakin kaupungissa, kun niiden herrat eivät olleet kotona. Coryat ei tarkemmin kertonut, miten se onnistui, kaiketi maksamalla pieni korvaus palatsinvartioille".
Lainatut kohdat ovat Antti Helinin kirjasta "Kuinka Kapteeni Cook keitettiin : 50 kummallista tarinaa matkailun historiasta" (WSOY).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti