Kirjalähde: ennalta harkittu syy, miksi Jimi Hendrix päätti sytyttää keikallaan kitaransa tuleen
Philip Normanin kirjassa "Wild thing - Jimi Hendrixin lyhyt ja vaikuttava elämä" (Aviador Kustannus) käydään perusteellisesti läpi maineikkaan kitaristin elämää ja uraa.
Syksyllä 1966 Jimi suuntasi Englantiin, kitaristin ympärille kerättiin bändi ja Jimin statusta alettiin nostaa keikka ja julkaisu kerrallaan. Purple haze julkaistiin singlenä maaliskuussa 1967. Viisu nousi Britanniassa listasijalle kolme.
"Biisi tulkittiin kaikkialla kuulokuvaksi LSD:stä, josta vasta äskettäin oli tullut laitonta. Kertosäkeen 'Scuse me while I kiss the sky' tuntui huippuekstaattisen happotripin ylistykseltä, johon hyvin jimimäinen kohteliaisuus toi oman lisänsä. Eikä siitä mihinkään pääse: mikään musiikki ei tuntunut olevan niin kotonaan Lontoon uusissa psykedeelisissä klubeissa, kuten Middle Earthissa tai UFO:ssa".
"Purple Hazen ilmestyessä brittilistoille, Jimi Hendrix Experience oli Englannin kattavalla "pakettiturneella" Walker Brothersin, Cat Stevensin ja Engelbert Humperdinckin kanssa - se oli ensimmäinen esimerkki siitä huonosti harkitusta "paketoinnista", joka tuli aina bändiä piinaamaan.
Ennen kiertueen avauskeikkaa Finsbury Parkin Astoria-elokuvateatterissa Chandler (=Chas Chandler, tuottaja-muusikko) keskusteli NME:n Keith Althamin kanssa siitä, miten Jimi voisi panna vielä paremmaksi The Whon kaluston joukkomurhasta. Kun Altman huomasi Jimin viiden biisin settilistassa kappaleen Fire, hän sanoi että 'ainahan sä voisit pyytää Jimiä sytyttämään kitaransa tuleen'.
"Heitin sen vitsinä, Altham kertoo nyt. Mutta Chas sanoi välittömästi roudari Gerrylle; 'käypä ostamassa meille vähän sytkäribensaa'.
Itse asiassa aiheesta oli olemassa kuuluisa ennakkotapauskin 50-luvun rock'n'rollissa, kun Jerry Lee Lewis löi laudalta Chuck Berryn, jonka oli määrä esiintyä hänen jälkeensä: Jerry Lee sytytti flyygelinsä tuleen. Mutta siinä missä hänen pianonsa roihahti heti liekkeihin, wuuuuuhh, Jimin piti valella kitaransa moneen kertaan sytkäribensalla ja käyttää kolme tikkua ennen kuin siihen syttyi edes jonkinlainen liekki.
Kun niin lopulta tapahtui, Jimi pyöritti kitaransa kipinöivää raatoa päänsä päällä ja sai lieviä palovammoja käteensä. Sitten hän viskasi sen yleisön joukkoon. Seuranneessa rytäkässä kiertueen promoottori, entinen bändiliideri Tito Burns, nappasi kitaran ja yritti piilottaa sitä takkinsä alle, ikään kuin estääksen sen käyttämistä todistusaineistona häntä vastaan.
Temppu pääsi otsikoihin brittiläisissä musiikkilehdissä ja varasti huomion Walker Brothersin ja Engelbert Humperdinckin ei-järin-kovasta pöhinästä yhtä varmasti kuin Jerry Lee aikoinaan vei huomion Chuckilta. Mutta Jimin mielestä temppu ei ollut onnistunut eikä hän suostunut kokeilemaan sitä uudestaan ennen kuin vasta tulevassa kesäkuussa, hyvin erilaisessa paikassa ja hyvin erilaisen väkijoukon edessä".
Lainatut kohdat ovat Philip Normanin kirjoittamasta kirjasta "Wild thing - Jimi Hendrixin lyhyt ja vaikuttava elämä" (Aviador Kustannus).
Syksyllä 1966 Jimi suuntasi Englantiin, kitaristin ympärille kerättiin bändi ja Jimin statusta alettiin nostaa keikka ja julkaisu kerrallaan. Purple haze julkaistiin singlenä maaliskuussa 1967. Viisu nousi Britanniassa listasijalle kolme.
"Biisi tulkittiin kaikkialla kuulokuvaksi LSD:stä, josta vasta äskettäin oli tullut laitonta. Kertosäkeen 'Scuse me while I kiss the sky' tuntui huippuekstaattisen happotripin ylistykseltä, johon hyvin jimimäinen kohteliaisuus toi oman lisänsä. Eikä siitä mihinkään pääse: mikään musiikki ei tuntunut olevan niin kotonaan Lontoon uusissa psykedeelisissä klubeissa, kuten Middle Earthissa tai UFO:ssa".
"Purple Hazen ilmestyessä brittilistoille, Jimi Hendrix Experience oli Englannin kattavalla "pakettiturneella" Walker Brothersin, Cat Stevensin ja Engelbert Humperdinckin kanssa - se oli ensimmäinen esimerkki siitä huonosti harkitusta "paketoinnista", joka tuli aina bändiä piinaamaan.
Ennen kiertueen avauskeikkaa Finsbury Parkin Astoria-elokuvateatterissa Chandler (=Chas Chandler, tuottaja-muusikko) keskusteli NME:n Keith Althamin kanssa siitä, miten Jimi voisi panna vielä paremmaksi The Whon kaluston joukkomurhasta. Kun Altman huomasi Jimin viiden biisin settilistassa kappaleen Fire, hän sanoi että 'ainahan sä voisit pyytää Jimiä sytyttämään kitaransa tuleen'.
"Heitin sen vitsinä, Altham kertoo nyt. Mutta Chas sanoi välittömästi roudari Gerrylle; 'käypä ostamassa meille vähän sytkäribensaa'.
Itse asiassa aiheesta oli olemassa kuuluisa ennakkotapauskin 50-luvun rock'n'rollissa, kun Jerry Lee Lewis löi laudalta Chuck Berryn, jonka oli määrä esiintyä hänen jälkeensä: Jerry Lee sytytti flyygelinsä tuleen. Mutta siinä missä hänen pianonsa roihahti heti liekkeihin, wuuuuuhh, Jimin piti valella kitaransa moneen kertaan sytkäribensalla ja käyttää kolme tikkua ennen kuin siihen syttyi edes jonkinlainen liekki.
Kun niin lopulta tapahtui, Jimi pyöritti kitaransa kipinöivää raatoa päänsä päällä ja sai lieviä palovammoja käteensä. Sitten hän viskasi sen yleisön joukkoon. Seuranneessa rytäkässä kiertueen promoottori, entinen bändiliideri Tito Burns, nappasi kitaran ja yritti piilottaa sitä takkinsä alle, ikään kuin estääksen sen käyttämistä todistusaineistona häntä vastaan.
Temppu pääsi otsikoihin brittiläisissä musiikkilehdissä ja varasti huomion Walker Brothersin ja Engelbert Humperdinckin ei-järin-kovasta pöhinästä yhtä varmasti kuin Jerry Lee aikoinaan vei huomion Chuckilta. Mutta Jimin mielestä temppu ei ollut onnistunut eikä hän suostunut kokeilemaan sitä uudestaan ennen kuin vasta tulevassa kesäkuussa, hyvin erilaisessa paikassa ja hyvin erilaisen väkijoukon edessä".
Lainatut kohdat ovat Philip Normanin kirjoittamasta kirjasta "Wild thing - Jimi Hendrixin lyhyt ja vaikuttava elämä" (Aviador Kustannus).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti