Kirjalähde: räppäri Hassan Maikal, Aina ollu tääl - ja värillä on välii: 'Mun mielestä värillä pitäs olla välii'
Elina Westisen kirjassa "Aina ollu tääl - Suomiräp 4.0" (Johnny Kniga) annetaan ääni etnisiin vähemmistöihin kuuluville artisteille, jotka kertovat oman tarinansa suomalaisesta räpistä ja suomalaisuudesta.
"Viime vuosina suomiräpinkin kuvasto on alkanut monipuolistua. Yhä useammat nuoret löytävät äänensä ja identiteettinsä juurikin räpin kautta. Verrattuna muihin populaarimusiikin genreihin, suomalainen räp on tällä hetkellä etnisesti monimuotoisinta, mikä varmasti osaltaan selittyy sen monikulttuurisilla juurilla ja vähemmistöjen sanansaattajan roolilla.
Suomalaisen yhteiskunnan ja räppiskenen monimuotoistuessa usein kuulee myös sanottavan, ikään kuin värisokeasti, ettei värillä ole väliä. Mutta hyvin, hyvin usein on. Paradoksaalisesti molemmat tarinat voivat olla yhtä aikaa totta. Tätä kirjaa varten käymässämme keskustelussa Hassan Maikal avasi asiaa oman biisinsä kautta.
'Aina ollu tääl' -biisis mä sanon, et 'Suomi on myös meidän koti, mun värillä on välii, oon paljon enemmän ku nimi, uskonto ja väri'. Suomiräpissä aina sanotaan, et värillä ei oo välii. Mut mun mielestä värillä pitäs olla välii! Mä oon tummaihoinen. Se väri kannattaa nähdä, ja arvostaa sitä, et me ollaan erilaisii. Eikä niin, että 'I don't see color'. Ja kolikon kääntöpuoli siinä on tietty se surullinen puoli. Värillä on väliä. Tän hetken maailmas, kun mä kävelen tuol kadulla, mitä ihmiset näkee heti ekana? Sil on välii vieläki, vaik sil ei pitäs olla välii.
Näin Hassan Maikal kertoo kirjassa omasta taustastaan:
"Mä oon syntyny Tampereella 1996. Kun mä olin kolmevuotias, me muutettiin perheen kanssa Helsinkiin. Täällä kaikki olikin vähän samanlaisia kuin mä, eritaustasia. Ne tajus, millasta on olla erilainen Suomessa. Mä harrastin jalkapalloa, ja futiksen kautta mä opin tuntemaan paljon ihmisiä.
Ysillä mä pääsin oppilaskunnan johtoon. Siinä vaiheessa mä tutustuin erilaisiin tyyppeihin, jotka kuuntelivat musiikkii tosi paljon ja tykkäs räpätä. Esimerkiks yks Nasse räppäs, ja sen kaa me chillailtiin. Se pyysi mua tuplaajaks sen keikalle Kivikon nuorisotalolle, mut se ei ikinä sit tullutkaan sinne ite. Mäkin halusin lähtee pois, mut yks nuoriso-ohjaaja pyys mua jäämään, ja mä vedin sen keikan.
Myöhemmin mua pyydettiin esiintymään Kontulan nuorisotalolla. Yleisössä oli myös presidentti Niinistö. Silon mä räppäsin yleensä englanniks, mut mulla oli myös 'Kotimaa'-niminen biisi, ja sen mä esitin siellä. Keikan jälkeen Niinistö tuli kehumaan ja kysy, et kirjotinko mä sen biisin - mut se ei kysyny sitä niinku pahalla tavalla".
Lainatut kohdat ovat Elina Westisen kirjasta "Aina ollu tääl - Suomiräp 4.0" (Johnny Kniga).
"Viime vuosina suomiräpinkin kuvasto on alkanut monipuolistua. Yhä useammat nuoret löytävät äänensä ja identiteettinsä juurikin räpin kautta. Verrattuna muihin populaarimusiikin genreihin, suomalainen räp on tällä hetkellä etnisesti monimuotoisinta, mikä varmasti osaltaan selittyy sen monikulttuurisilla juurilla ja vähemmistöjen sanansaattajan roolilla.
Suomalaisen yhteiskunnan ja räppiskenen monimuotoistuessa usein kuulee myös sanottavan, ikään kuin värisokeasti, ettei värillä ole väliä. Mutta hyvin, hyvin usein on. Paradoksaalisesti molemmat tarinat voivat olla yhtä aikaa totta. Tätä kirjaa varten käymässämme keskustelussa Hassan Maikal avasi asiaa oman biisinsä kautta.
'Aina ollu tääl' -biisis mä sanon, et 'Suomi on myös meidän koti, mun värillä on välii, oon paljon enemmän ku nimi, uskonto ja väri'. Suomiräpissä aina sanotaan, et värillä ei oo välii. Mut mun mielestä värillä pitäs olla välii! Mä oon tummaihoinen. Se väri kannattaa nähdä, ja arvostaa sitä, et me ollaan erilaisii. Eikä niin, että 'I don't see color'. Ja kolikon kääntöpuoli siinä on tietty se surullinen puoli. Värillä on väliä. Tän hetken maailmas, kun mä kävelen tuol kadulla, mitä ihmiset näkee heti ekana? Sil on välii vieläki, vaik sil ei pitäs olla välii.
Näin Hassan Maikal kertoo kirjassa omasta taustastaan:
"Mä oon syntyny Tampereella 1996. Kun mä olin kolmevuotias, me muutettiin perheen kanssa Helsinkiin. Täällä kaikki olikin vähän samanlaisia kuin mä, eritaustasia. Ne tajus, millasta on olla erilainen Suomessa. Mä harrastin jalkapalloa, ja futiksen kautta mä opin tuntemaan paljon ihmisiä.
Ysillä mä pääsin oppilaskunnan johtoon. Siinä vaiheessa mä tutustuin erilaisiin tyyppeihin, jotka kuuntelivat musiikkii tosi paljon ja tykkäs räpätä. Esimerkiks yks Nasse räppäs, ja sen kaa me chillailtiin. Se pyysi mua tuplaajaks sen keikalle Kivikon nuorisotalolle, mut se ei ikinä sit tullutkaan sinne ite. Mäkin halusin lähtee pois, mut yks nuoriso-ohjaaja pyys mua jäämään, ja mä vedin sen keikan.
Myöhemmin mua pyydettiin esiintymään Kontulan nuorisotalolla. Yleisössä oli myös presidentti Niinistö. Silon mä räppäsin yleensä englanniks, mut mulla oli myös 'Kotimaa'-niminen biisi, ja sen mä esitin siellä. Keikan jälkeen Niinistö tuli kehumaan ja kysy, et kirjotinko mä sen biisin - mut se ei kysyny sitä niinku pahalla tavalla".
Lainatut kohdat ovat Elina Westisen kirjasta "Aina ollu tääl - Suomiräp 4.0" (Johnny Kniga).
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti