Kirjalähde: Nick Caven nuoruuden intohimo ei toteutunut - 'Jotenkin oudosti minusta on aina tuntunut, että olen väärässä ammatissa'
Nick Caven ja Seán O'Haganin keskusteluiden perusteella työstetty kirja "Usko, toivo ja kuolema" (Like Kustannus) sukeltaa maineikkaan tulkitsijan Nick Caven elämään ja sielunmaisemaan.
Nuorukaisena Cave kävi myös taidekoulua. "Halusin todella tulla taidemaalariksi. Minä vain satuin olemaan myös bändissä".
Cave siirtyi taidekouluun perinteisestä poikakoulusta. Taidekouluun meneminen oli Cavelle vapauttava kokemus.
"Olin keskittynyt koulussa taidehistorian tunneilla, uppoutunut taidekirjoihin ja viettänyt aikaa gallerioissa, mutta kun tulin taidekouluun, tuntui kuin olisin astunut toiseen maailmaan. Eräät vanhemmat kolmannen vuoden opiskelijat ottivat minut siipiensä suojaan, ja vietimme iltamme pubissa ja puhuimme taiteesta, aina vain taiteesta ja taiteilijoista. Olin hyvin kiinnostunut siitä, mitä nämä opiskelijat tekivät, ja he neuvoivat minua omissa jutuissani. He olivat kiehtovia ihmisiä - radikaaleja, eksentrisiä, mielenkiintoisia hahmoja - joilla oli tietynlainen kohottunut suhde maailmaan, ja he puhuivat taiteesta niin älykkäästi ja intohimoisesti. Muistan tunteneeni hengenheimolaisuutta heidän kanssaan ja ajatelleeni, että tuollainen minä haluan olla. Haluan olla taiteilija. Halusin omistaa elämäni tuolle oudolle, introspektiiviselle, pakkomielteiselle ammatille. Halusin olla taidemaalari".
"Taidekoulun reputtaminen oli musertavaa. Vaikka luovuinkin maalaamisesta ja heittäydyin bändiin ja kaikkeen, mitä rock'n'rollilla oli tarjota, ja aloin kirjoittaa biisejä tosissani ja löytää tapani olla lavalla, ja aloin matkustella ja tehdä nimeäni tunnetuksi, syvällä sisimmässäni halusin oikeastaan vain olla taidemaalari. Jotenkin oudosti minusta on aina tuntunut, että olen väärässä ammatissa - en nyt varsinaisesti pidä itseäni huijarina, musiikki muotona vain ei sovi minulle".
"En tarkoita, ettenkö olisi kiitollinen kaikesta siitä, mitä musiikki on minulle antanut tai etteikö musiikista olisi tullut minulle todellisen ja aidon ilmaisun alusta, tai ettenkö olisi kehittänyt tiettyjä kykyjä tai tullut siihen tulokseen, että musiikki on kenties kaikista luovista ilmaisukeinoista mystisin ja puhtain: minusta on vain aina tuntunut, että minulla on tietynlainen herkkyys - ensisijaisesti visuaalinen suhde maailmaan - joka on aivan erilainen kuin monilla tuntemillani muusikoilla. Usein minua hämmentää ja hämmästyttää se syvä ymmärrys, joka muusikkoystävälläni on äänestä - musiikista".
Lainatut kohdat ovat Nick Caven & Seán O'Haganin kirjasta "Usko, toivo ja kuolema" (Like Kustannus).
Nuorukaisena Cave kävi myös taidekoulua. "Halusin todella tulla taidemaalariksi. Minä vain satuin olemaan myös bändissä".
Cave siirtyi taidekouluun perinteisestä poikakoulusta. Taidekouluun meneminen oli Cavelle vapauttava kokemus.
"Olin keskittynyt koulussa taidehistorian tunneilla, uppoutunut taidekirjoihin ja viettänyt aikaa gallerioissa, mutta kun tulin taidekouluun, tuntui kuin olisin astunut toiseen maailmaan. Eräät vanhemmat kolmannen vuoden opiskelijat ottivat minut siipiensä suojaan, ja vietimme iltamme pubissa ja puhuimme taiteesta, aina vain taiteesta ja taiteilijoista. Olin hyvin kiinnostunut siitä, mitä nämä opiskelijat tekivät, ja he neuvoivat minua omissa jutuissani. He olivat kiehtovia ihmisiä - radikaaleja, eksentrisiä, mielenkiintoisia hahmoja - joilla oli tietynlainen kohottunut suhde maailmaan, ja he puhuivat taiteesta niin älykkäästi ja intohimoisesti. Muistan tunteneeni hengenheimolaisuutta heidän kanssaan ja ajatelleeni, että tuollainen minä haluan olla. Haluan olla taiteilija. Halusin omistaa elämäni tuolle oudolle, introspektiiviselle, pakkomielteiselle ammatille. Halusin olla taidemaalari".
"Taidekoulun reputtaminen oli musertavaa. Vaikka luovuinkin maalaamisesta ja heittäydyin bändiin ja kaikkeen, mitä rock'n'rollilla oli tarjota, ja aloin kirjoittaa biisejä tosissani ja löytää tapani olla lavalla, ja aloin matkustella ja tehdä nimeäni tunnetuksi, syvällä sisimmässäni halusin oikeastaan vain olla taidemaalari. Jotenkin oudosti minusta on aina tuntunut, että olen väärässä ammatissa - en nyt varsinaisesti pidä itseäni huijarina, musiikki muotona vain ei sovi minulle".
"En tarkoita, ettenkö olisi kiitollinen kaikesta siitä, mitä musiikki on minulle antanut tai etteikö musiikista olisi tullut minulle todellisen ja aidon ilmaisun alusta, tai ettenkö olisi kehittänyt tiettyjä kykyjä tai tullut siihen tulokseen, että musiikki on kenties kaikista luovista ilmaisukeinoista mystisin ja puhtain: minusta on vain aina tuntunut, että minulla on tietynlainen herkkyys - ensisijaisesti visuaalinen suhde maailmaan - joka on aivan erilainen kuin monilla tuntemillani muusikoilla. Usein minua hämmentää ja hämmästyttää se syvä ymmärrys, joka muusikkoystävälläni on äänestä - musiikista".
Lainatut kohdat ovat Nick Caven & Seán O'Haganin kirjasta "Usko, toivo ja kuolema" (Like Kustannus).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti