Kirjalähde: Nick Cave kertoo raadollisen syyn huumeaddiktiolleen: 'Sitä käyttää huumetta kunnes siihen jää koukkuun'
Nick Caven ja Seán O'Haganin keskusteluiden perusteella työstetty kirja "Usko, toivo ja kuolema" (Like Kustannus) sukeltaa maineikkaan tulkitsijan Nick Caven elämään ja sielunmaisemaan.
Artistin isä kuoli auto-onnettomuudessa Nickin ollessa vain parikymppinen. Oliko isän kuolemalla ja Nickin huumeaddiktiolla syy-yhteyttä?
"Vuosia myöhemmin, kun lopulta hyväksyit syvän menetyksen tunteen, jonka isäsi kuolema aiheutti, etkö yhdistänyt sitä heroiininkäyttöösi?
Enpä tiedä. Käytin sitä jo ennen kuin isäni kuoli. Olin jo hyvässä alussa.
Kyllä, ja menit syvemmälle, pitkäaikaiseen addiktioon.
Totta, enkä oikein tiedä, mitä siitä puhuisi. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi, minä vain en osaa. Sitä käyttää huumetta kunnes siihen jää koukkuun eli tulee kipeäksi, jos ei enää käytä. Sitten sitä käyttää lisää ja riippuvuus syvenee. Lopulta tuntuu, ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa: joko käyttää huumetta ja voi hyvin tai sitten ei käytä ja voi todella huonosti. Se ei ole mitään ydinfysiikkaa.
Voisimmeko kenties keskustella siitä työsi kontekstissa? Minua on aina kiehtonut, että heroiini ei tunnu haitanneen luovuuttasi.
Kuka voi väittää, ettei haitannut?
Ei se ainakaan tahtia haitannut. Olit aina hyvin tuottelias.
Niin kai.
Milloin pääsit lopulta kuiville?
Lopetin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Tuskinpa olisin muuten selvinnytkään, vaikka olinkin loppuaikoina aika metodinen ja konservatiivinen heroiiniaddikti verrattuna moniin tuntemiini ihmisiin. Minua ei kiinnostanut pelkästään olla sekaisin. Tai no, alussa kyllä, mutta ei suurinta osaa siitä ajasta, kun käytin. Minua ei koskaan kiinnostanut käyttää huumeita, joiden koin haittaavan työntekoa. Sen vuoksi en hallinnut ruohoa tai psykedeelejä - ne sotkivat sen, miten asiat näkee. Jokainen, joka pystyy polttamaan jointin ja kirjoittamaan biisin, kykenee asiaan, johon minä en saatana pysty. Loppujen lopuksi agendani oli erilainen kuin monilla huumeidenkäyttäjillä. Jotkut käyttävät, koska rakastavat kaaosta ja epäjärjestystä. Minä käytin heroiinia, koska kaipasin konservatiivisen järjestyksen elämää.
Ihanko totta? Etkö nyt vain vääntele asiaa näin jälkikäteen?
En. Sitähän se koukussa oleminen on. Sitä herää aamulla tiettyyn tarpeeseen, on pakko ostaa, sitten ostetaan ja pistetään, ja iltapäivällä sama uudelleen. Sillä tavalla se menee, samaa ympyrää vuodesta toiseen".
Lainatut kohdat ovat Nick Caven & Seán O'Haganin kirjasta "Usko, toivo ja kuolema" (Like Kustannus).
Artistin isä kuoli auto-onnettomuudessa Nickin ollessa vain parikymppinen. Oliko isän kuolemalla ja Nickin huumeaddiktiolla syy-yhteyttä?
"Vuosia myöhemmin, kun lopulta hyväksyit syvän menetyksen tunteen, jonka isäsi kuolema aiheutti, etkö yhdistänyt sitä heroiininkäyttöösi?
Enpä tiedä. Käytin sitä jo ennen kuin isäni kuoli. Olin jo hyvässä alussa.
Kyllä, ja menit syvemmälle, pitkäaikaiseen addiktioon.
Totta, enkä oikein tiedä, mitä siitä puhuisi. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi, minä vain en osaa. Sitä käyttää huumetta kunnes siihen jää koukkuun eli tulee kipeäksi, jos ei enää käytä. Sitten sitä käyttää lisää ja riippuvuus syvenee. Lopulta tuntuu, ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa: joko käyttää huumetta ja voi hyvin tai sitten ei käytä ja voi todella huonosti. Se ei ole mitään ydinfysiikkaa.
Voisimmeko kenties keskustella siitä työsi kontekstissa? Minua on aina kiehtonut, että heroiini ei tunnu haitanneen luovuuttasi.
Kuka voi väittää, ettei haitannut?
Ei se ainakaan tahtia haitannut. Olit aina hyvin tuottelias.
Niin kai.
Milloin pääsit lopulta kuiville?
Lopetin noin kaksikymmentä vuotta sitten. Tuskinpa olisin muuten selvinnytkään, vaikka olinkin loppuaikoina aika metodinen ja konservatiivinen heroiiniaddikti verrattuna moniin tuntemiini ihmisiin. Minua ei kiinnostanut pelkästään olla sekaisin. Tai no, alussa kyllä, mutta ei suurinta osaa siitä ajasta, kun käytin. Minua ei koskaan kiinnostanut käyttää huumeita, joiden koin haittaavan työntekoa. Sen vuoksi en hallinnut ruohoa tai psykedeelejä - ne sotkivat sen, miten asiat näkee. Jokainen, joka pystyy polttamaan jointin ja kirjoittamaan biisin, kykenee asiaan, johon minä en saatana pysty. Loppujen lopuksi agendani oli erilainen kuin monilla huumeidenkäyttäjillä. Jotkut käyttävät, koska rakastavat kaaosta ja epäjärjestystä. Minä käytin heroiinia, koska kaipasin konservatiivisen järjestyksen elämää.
Ihanko totta? Etkö nyt vain vääntele asiaa näin jälkikäteen?
En. Sitähän se koukussa oleminen on. Sitä herää aamulla tiettyyn tarpeeseen, on pakko ostaa, sitten ostetaan ja pistetään, ja iltapäivällä sama uudelleen. Sillä tavalla se menee, samaa ympyrää vuodesta toiseen".
Lainatut kohdat ovat Nick Caven & Seán O'Haganin kirjasta "Usko, toivo ja kuolema" (Like Kustannus).
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti