Carnival Row 2-4: kun vaihtoehdot ovat vielä huonompia kuin eduskuntavaaleissa

Herrasmiespässi näkee painajaisia, koska kommunistit olivat vähällä teloittaa hänet ilman oikeudenkäyntiä. Pian hänet pakotetaan töihin, pikkupomon saarnatessa siitä, kuinka pässin alaiset olivat orjia ja kuinka pässi on itsekin rasistisen kapitalismin vanki yrittäessään olla ihminen pöyhkeine ihmisvaimoineen.

Tilanne lähentelee saavutusta, josta olen kiitellyt parhaita furryanimaatioita: ei ole ilmeistä, mikä on ideaalista, joten ajatus on vapaa. Sen pitäisi olla fantasian keskeisin tavoite. Nämä ovat konekiväärikommunisteja, mutta heillä on jotakin sanottavaa natsiporvareita paenneelle herrasväelle. Pikkuvaimo tarttuu täkyihin ja koettaa kehittää omaa asennettaan, mutta pässi on nähnyt enemmän todisteita kommarien rappiosta.

Jos näiden sarjojen on pakko poukkoilla, niin näin: aihe vaihtuu puolivälissä.

Slummien keijut aikovat murhata natsikytän. Puolikeiju Legolas varoittaa kyttää, vaikka lynkkaajiin lukeutuu hänen sussunsa, koska mies tietää koston kierteen pahentavan tilannetta. Kun kiihkoilu alkaa, ei ole 100% varmaa, mitä on tapahtumassa. En sano, että jännitin, koska hahmot olisi pitänyt esitellä terävämmin jo 1. kaudella ja suhteissa on yhä epämääräisyyksiä, mutta rikas potentiaali on pöydällä.

Jälkikäteen keijupari summailee kai, että erilleen tässä ollaan ajautumassa, vaikkeivät he olisi samaa mieltä edes syistä tai siitä, kumpi heistä on nyt henkipatto. Toisistaan he välittävät. Heidän "tyynet riitansa" ovat tyylivalinta. Kypsä ja/tai elämyksellinen loppuratkaisu suhteelle on mahdollisuuksien rajoissa, kuten on kaiken kosahtaminenkin.


Keskiarvo 12 jakson jälkeen:


< Jakso 2-3 --- Jakso 2-5 >

Katsottu: Amazon Prime Video