Kirjalähde: debyyttialbumin valmistuessa Mr. Lordin piti miettiä, miten Lordi viedään keikkalavalle - helpommin sanottu kuin toteutettu
Lordiary-kirjasssa (Tammi) Mr. Lordi ja Maria Jyrkäs käyvät läpi Mr. Lordin elämäntyön, Lordi-yhtyeen tarinaa.
Lordin debyyttialbumin Get Heavyn valmistuessa, Mr. Lordi oli uuden edessä - nyt pitäisi siirtää Lordi keikkalavoille. Helpommin sanottu kuin toteutettu.
"Keikkailu oli siihen asti ollut se osa Lordia, jota olin ajatellut kaikkein vähiten. Yhden miehen projektina 1990-luvulla olin ollut sitä mieltä, että Lordi ei keikkailisi lainkaan. Vielä Bend Overinkin aikaan ajattelin, että Lordi tekisi hienoja musiikkivideoita, mutta esiintyisi keikalla vain erikoistilanteissa. Ymmärsin olevani ajatuksineni poikkeus. Muille bändiläisille keikkailu oli bänditoiminnan suola, Arskalle ja BMG:n väelle rundaaminen oli levyttävän bändin ehdoton edellytys. Niinpä levynjulkistamiskeikan lähestyessä minun piti todellakin alkaa ajatella, millaisia keikkamme olisivat.
Halusin keikoista teatraalisen spektaakkelin, jossa tapahtuu koko ajan jotakin. Pidin mittarina Alice Cooperin esiintymisiä, joissa oli paljon kauhuperinteeseen liittyviä erikoisefektejä ja jokaisen biisin aikana jotain tapahtuu myös musiikin ulkopuolella. Musiikki on soundtrack kaikelle mitä lavalla tehdään, ja koko ajan meneillään on jotain sellaista, minkä takia ei kannata lähteä vessaan tai kaljatiskille.Tälläistä täyttä sisältöä halusin myös Lordille. Kulloisenkin keikkapaikan puitteisiin rakennettaisiin niin iso juttu kuin mahdollista. Kokonaisuus syntyisi neljästä osa-alueesta: hyvästä livesoittotaidosta, esiintymisestä, lavasteista sekä showefekteistä ja propseista".
Myös taustalaulut olivat Mr. Lordin ongelmana. Kita hoiti asian levyllä, mutta lavalla homman pitää toimia useamman miehen yhteistyönä. Kitaristi Amenia lukuunottamatta Lordin miehistöllä oli laulutaitoa. Yhteislaulu ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen.
"Taustalaulujen livelaulamisen tiellä oli myös toinen, ehkä jopa isompi este tai jopa ongelma: maskit. Soittajien kokokasvomaskin takaa suuta ei saisi riittävän lähelle mikrofonia, jotta ääni kuuluisi tarpeeksi lujaa. Juuri tästä syystä minun maskini on erilainen kuin muilla, sillä se jättää suun vapaaksi. Harkitsimme myös maskien sisään poskeen teipattavia mikrofoneja, mutta nekään eivät ole ongelmattomia.
Näiden realiteettien saattelemana päädyimme siihen, että keikoilla taustalaulut tulevat nauhalta. Päätimme alkuvaiheessa myös, ettemme yritä millään tavoin peitellä asiaa tai esittää mitään muuta. Näin ollen muilla bändin jäsenillä ei ollut alkuvaiheessa mikrofonitelineitä lavalla. Jälkikäteen minua on hieman harmittanut, että me emme nähneet sitä vaivaa, joka livetaustalauluihin olisi vaadittu. Jos olisimme jaksaneet treenata enemmän ja kehittää teknistä toteutuspuolta, niin ehkä se olisi ollut mahdollista".
Lisää mielenkiintoista juttua Lordin livekokemuksen kehittelystä löytyy Lordiary-kirjasta.
Lainatut kohdat ovat Mr. Lordin (ja Maria jyrkäksen) kirjasta Lordiary (Tammi).
Lordin debyyttialbumin Get Heavyn valmistuessa, Mr. Lordi oli uuden edessä - nyt pitäisi siirtää Lordi keikkalavoille. Helpommin sanottu kuin toteutettu.
"Keikkailu oli siihen asti ollut se osa Lordia, jota olin ajatellut kaikkein vähiten. Yhden miehen projektina 1990-luvulla olin ollut sitä mieltä, että Lordi ei keikkailisi lainkaan. Vielä Bend Overinkin aikaan ajattelin, että Lordi tekisi hienoja musiikkivideoita, mutta esiintyisi keikalla vain erikoistilanteissa. Ymmärsin olevani ajatuksineni poikkeus. Muille bändiläisille keikkailu oli bänditoiminnan suola, Arskalle ja BMG:n väelle rundaaminen oli levyttävän bändin ehdoton edellytys. Niinpä levynjulkistamiskeikan lähestyessä minun piti todellakin alkaa ajatella, millaisia keikkamme olisivat.
Halusin keikoista teatraalisen spektaakkelin, jossa tapahtuu koko ajan jotakin. Pidin mittarina Alice Cooperin esiintymisiä, joissa oli paljon kauhuperinteeseen liittyviä erikoisefektejä ja jokaisen biisin aikana jotain tapahtuu myös musiikin ulkopuolella. Musiikki on soundtrack kaikelle mitä lavalla tehdään, ja koko ajan meneillään on jotain sellaista, minkä takia ei kannata lähteä vessaan tai kaljatiskille.Tälläistä täyttä sisältöä halusin myös Lordille. Kulloisenkin keikkapaikan puitteisiin rakennettaisiin niin iso juttu kuin mahdollista. Kokonaisuus syntyisi neljästä osa-alueesta: hyvästä livesoittotaidosta, esiintymisestä, lavasteista sekä showefekteistä ja propseista".
Myös taustalaulut olivat Mr. Lordin ongelmana. Kita hoiti asian levyllä, mutta lavalla homman pitää toimia useamman miehen yhteistyönä. Kitaristi Amenia lukuunottamatta Lordin miehistöllä oli laulutaitoa. Yhteislaulu ei kuitenkaan ottanut onnistuakseen.
"Taustalaulujen livelaulamisen tiellä oli myös toinen, ehkä jopa isompi este tai jopa ongelma: maskit. Soittajien kokokasvomaskin takaa suuta ei saisi riittävän lähelle mikrofonia, jotta ääni kuuluisi tarpeeksi lujaa. Juuri tästä syystä minun maskini on erilainen kuin muilla, sillä se jättää suun vapaaksi. Harkitsimme myös maskien sisään poskeen teipattavia mikrofoneja, mutta nekään eivät ole ongelmattomia.
Näiden realiteettien saattelemana päädyimme siihen, että keikoilla taustalaulut tulevat nauhalta. Päätimme alkuvaiheessa myös, ettemme yritä millään tavoin peitellä asiaa tai esittää mitään muuta. Näin ollen muilla bändin jäsenillä ei ollut alkuvaiheessa mikrofonitelineitä lavalla. Jälkikäteen minua on hieman harmittanut, että me emme nähneet sitä vaivaa, joka livetaustalauluihin olisi vaadittu. Jos olisimme jaksaneet treenata enemmän ja kehittää teknistä toteutuspuolta, niin ehkä se olisi ollut mahdollista".
Lisää mielenkiintoista juttua Lordin livekokemuksen kehittelystä löytyy Lordiary-kirjasta.
Lainatut kohdat ovat Mr. Lordin (ja Maria jyrkäksen) kirjasta Lordiary (Tammi).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti