Kirjalähde: näin Mr. Lordi vastaa kysymykseen, koska mies aikoo aikuistua - 'Onko heidän aivoihinsa vaihdettu jokin ohjelmointi'
Lordiary-kirjasssa (Tammi) Mr. Lordi ja Maria Jyrkäs käyvät läpi Mr. Lordin elämäntyön, Lordi-yhtyeen tarinaa.
Kirjan esipuheessa Mr. Lordi vastaa niille ihmisille, jotka ihmettelevät, koska mies aikoo kasvaa aikuiseksi. Eikö hirviöleikit ja KISS-yhtyeen fanittaminen kuulu nuoruuteen?
"Ensimmäinen asia, josta olen tykännyt, ovat hirviöt. Olen piirtänyt niitä siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä. Mutta kuka pikkupoika nyt ei hirviöistä tykkäisi? Ja tästä seuraa jatkokysymys: mitä on tapahtunut niille muille pikkupojille, jotka joskus tykkäsivät hirviöistä? Jos on halunnut olla hirviö tai Teräsmies tai ihan mikä tahansa, niin mihin se mieliteko voi kadota ja miten mieli voi muuttua niin paljon, että joku sitten oikeasti haluaakin tulla sähköinsinööriksi?
Koska aikuisilla on velvollisuuksia, moni vastaa. Mutta onko se sittenkään oikea syy. Minulle aikuisuus ja velvollisuudet eivät ole olleet rajoitteita. Elän tässä samassa maailmassa kuin muutkin, hoidan velvollisuuteni ja otan toiset ihmiset huomioon. Sen tekeminen, mitä palavasti haluaa, on eri asia kuin lapsellisesti eläminen. En näe mitään ristiriitaa siinä, etteikö voisi hoitaa ärsyttäviä aikuisiän velvollisuuksia mutta silti haluta olla hirviö.
Minulle sanotaan usein, että 'kyllä minäkin nuorempana tykkäsin KISSistä tai luin sarjakuvia'. Mitä sitten tapahtui? Nykyään Lordin bändihistoria on jo sen verran pitkä, että vastaan tulee tyyppejä, jotka sanovat että minäkin lapsena kuuntelin teitä. Siihen minä aina vastaan kysymyksellä, että mikä teillä sitten meni vikaan. Tulkitsen, täysin vitsailematta, että jokin asia on kyseisellä henkilöllä mennyt vinoon, koska hän oikein alleviivaa sitä, että ennen kyllä, mutta ei enää.
Minä en kasva ulos mistään. Suklaa ei lakkaa maistumasta hyvältä, KISS ei lakkaa kuulostamasta hyvältä eikä Freddy Krueger lakkaa näyttämästä hyvältä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten mieli edes voisi muuttua makuasioissa.
Ritari Ässä oli todella kova, kun olin pikkujätkä. Meidän luokallamme, koulussamme, Suomessa tai koko maailmassa, missä se vain näkyi televisiossa, ei varmasti ollut yhtään 9-10-vuotiasta pikkupoikaa, jonka mielestä Ritari Ässä ja KITT eivät olisi olleet aivan tolkuttoman siistejä. Mutta mitä niille muille pojille on tapahtunut? Miksi Ritari Ässä ja KITT eivät ole siistejä enää? En pysty käsittämään. Onko heidän aivoihinsa vaihdettu jokin ohjelmointi sitten myöhemmin? Miksei Ritari Ässää voisi diggailla edelleen, vaikka sittemmin kikkeli ei olisikaan pysynyt housuissa, on perustettu perhe ja alettu aikuisiksi?"
Lainatut kohdat ovat Mr. Lordin (ja Maria jyrkäksen) kirjasta Lordiary (Tammi).
Kirjan esipuheessa Mr. Lordi vastaa niille ihmisille, jotka ihmettelevät, koska mies aikoo kasvaa aikuiseksi. Eikö hirviöleikit ja KISS-yhtyeen fanittaminen kuulu nuoruuteen?
"Ensimmäinen asia, josta olen tykännyt, ovat hirviöt. Olen piirtänyt niitä siitä asti, kun kynä on pysynyt kädessä. Mutta kuka pikkupoika nyt ei hirviöistä tykkäisi? Ja tästä seuraa jatkokysymys: mitä on tapahtunut niille muille pikkupojille, jotka joskus tykkäsivät hirviöistä? Jos on halunnut olla hirviö tai Teräsmies tai ihan mikä tahansa, niin mihin se mieliteko voi kadota ja miten mieli voi muuttua niin paljon, että joku sitten oikeasti haluaakin tulla sähköinsinööriksi?
Koska aikuisilla on velvollisuuksia, moni vastaa. Mutta onko se sittenkään oikea syy. Minulle aikuisuus ja velvollisuudet eivät ole olleet rajoitteita. Elän tässä samassa maailmassa kuin muutkin, hoidan velvollisuuteni ja otan toiset ihmiset huomioon. Sen tekeminen, mitä palavasti haluaa, on eri asia kuin lapsellisesti eläminen. En näe mitään ristiriitaa siinä, etteikö voisi hoitaa ärsyttäviä aikuisiän velvollisuuksia mutta silti haluta olla hirviö.
Minulle sanotaan usein, että 'kyllä minäkin nuorempana tykkäsin KISSistä tai luin sarjakuvia'. Mitä sitten tapahtui? Nykyään Lordin bändihistoria on jo sen verran pitkä, että vastaan tulee tyyppejä, jotka sanovat että minäkin lapsena kuuntelin teitä. Siihen minä aina vastaan kysymyksellä, että mikä teillä sitten meni vikaan. Tulkitsen, täysin vitsailematta, että jokin asia on kyseisellä henkilöllä mennyt vinoon, koska hän oikein alleviivaa sitä, että ennen kyllä, mutta ei enää.
Minä en kasva ulos mistään. Suklaa ei lakkaa maistumasta hyvältä, KISS ei lakkaa kuulostamasta hyvältä eikä Freddy Krueger lakkaa näyttämästä hyvältä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten mieli edes voisi muuttua makuasioissa.
Ritari Ässä oli todella kova, kun olin pikkujätkä. Meidän luokallamme, koulussamme, Suomessa tai koko maailmassa, missä se vain näkyi televisiossa, ei varmasti ollut yhtään 9-10-vuotiasta pikkupoikaa, jonka mielestä Ritari Ässä ja KITT eivät olisi olleet aivan tolkuttoman siistejä. Mutta mitä niille muille pojille on tapahtunut? Miksi Ritari Ässä ja KITT eivät ole siistejä enää? En pysty käsittämään. Onko heidän aivoihinsa vaihdettu jokin ohjelmointi sitten myöhemmin? Miksei Ritari Ässää voisi diggailla edelleen, vaikka sittemmin kikkeli ei olisikaan pysynyt housuissa, on perustettu perhe ja alettu aikuisiksi?"
Lainatut kohdat ovat Mr. Lordin (ja Maria jyrkäksen) kirjasta Lordiary (Tammi).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti