Vikings: Valhalla 2-8: mörkö muutti mökkiini, joten päästänpä sisälle Saatanan

Tahaton huumori jatkuu kuivempana, jos sitä etsii. Sankaritarta auttanut satunnainen puudeli karkotettiin pakanakaupungista hetkeä ennen kuin sankaritar palasi ottamaan tilanteen haltuun. Nyt puudeli auttaa ns. uusia roistoja hyökkäämään kaupunkiin, koska hän ei tiedä tilannetta, minkä jälkeen hän yrittää korjata virheen, vaikkei hän ole penaalin terävin kynä. Puudelia käy sääliksi.

Lastinsa vapaaehtoisesti hukannut ja "Attilan hunneineen" rutiinilla teurastanut veneporukka ei vieläkään ole perillä. Luulin Konstantinopolissa vierailun olevan kauden kantavia ideoita, kun sarjan on tarkoitus ehtiä joskus myös Pohjois-Amerikkaan, mutta pysähdymme vielä nyyhkimään, kun yksi veneilijä kuolee vanhuuteen. Paljastuu, että toinenkin hahmo on salainen kuninkaallinen: se on taikamedaljongin todellinen merkitys! Kerronta on nyt tuplasti kuplivampaa kuin Tammen kultaisissa kirjoissa. 3. kaudella selviää, mitä aarteita avaa vainajan Mikki Hiiri -avain.

Huipentavalla kaksintaistelulla oli huomioni / kunnioitukseni. Sankarittaren (Freydís) ja partapossun (Olaf) historialla ei ole tarkoitettua painoa, mutta se on pöydällä, että possu edustaa sotakristittyjä ja nainen enimmäkseen harmittomia pakanoita. Possu on sarjan karismaattisimpia hahmoja, ja sankaritar on hitaasti mutta tasaisesti kehittynyt muistijäljen arvoiseksi, joten kumman tahansa kuolema on elämyksellinen tragedia kokonaisuudelle. "Laajempi taistelu" on taas kätevä farssi.


Keskiarvo 16 jakson jälkeen:


< Jakso 2-7 --- Jakso 3-1 >

Katsottu: Netflix