The Last of Us 1-4: suojasta suojaan -räiskintää, koska homo homini fungus

Muumilaakson standardeilla Bella Ramsey on hilpeän härski Pikku Myy ja Pedro Pascal on kohtuukova Nuuskamuikkunen, vaikka he pelkäävät hattivatteja. Ajattelen lähinnä tällaisia, kun kokonaisuudella on identiteettivaje, ja sitten ehkä säpsähdän, jos identiteettiä esiintyy.

Jakso tarjoaa kaivatut perusteet. Sankarit ajavat autolla eteenpäin. Tyttö heittää herjaa ja oppii kahvinkeiton tasoisia juttuja menneestä maailmasta. Äijä varoittelee lajitovereista. Kemiaa alkaa kehittyä, minkä olisi pitänyt tapahtua jo viimeksi tai aiemmin.

Kaupungissa on väijytys, joten nyt ammuskellaan. Tyttö joutuu osallistumaan. Uhri uikuttaa huomionarvoisesti. Tässä ei millään muotoa ole mitään erikoista, mutta siinä on karismaa, että sarja käyttäytyy itsevarmasti kuin tämä olisi tärkeää.

Päähenkilöt saavuttavat yhteisen taajuuden, kun äijä osoittaa välittävänsä jopa tytön reaktioista, jolloin tyttö ilmoittaa traumoja löytyvän entuudestaan. Käsikirjoitus ehkä maistuu, kun traagisista taustatarinoista vihjailu jatkuu, mutta sitten ilahduttavan aidonoloinen hetki pelastaa kurssin. Suhde on pohjustettu.

Muiden kaupunkilaisten minuutit virittelevät illuusiota siitä, että tässä on juonikin.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: HBO Max