Kirjalähde: Ylen ensimmäinen väriohjelma toteutettiin vuonna 1971 - tästä 'musavideossa' oli kyse
Erkki Pohjanheimon kirjassa "Nauha pyörii ja kamera käy - matkani levytysstudiosta TV-ohjaamoon" (Aurinko Kustannus) pitkän uran televisiossa tuottajana ja ohjaajana tehnyt Pohjanheimo kertoo faktoja uransa varrelta. Näin Pohjanheimo kertoo väritelevision tulosta Ylelle.
"Tein Ylen kaikkien aikojen ensimmäisen värillisen "ohjelman" videolle TV1:n uudessa kahden kameran väristudiossa, studio 4:ssä, vuonna 1971. Ohjelma oli itse asiassa vain yksi laulu, Pepe Willbergin Merimies. Väriohjelman tekeminen videolla oli kaikille täysin uutta, mutta tuo musiikkivideo sen aikaista tekniikkaa käyttäen ja niillä väritelevisiotaidoilla onnistui varsin hyvin.
Sittemmin olen tuottanut ja ohjannut Yleisradion ensimmäistä värisarjaa, Pop storya (1971-72). Sarjaa kuvattiin samaisella kahden kameran nelosstudiolla, mutta Uolevi 'Uokki' Taskisen kanssa teimme siitä neljän kameran studion. Ajoimme biisit ensin nauhalle kuvaten vain joka toisen kuvan kahdella kameralla. Nämä nauhoitukset olivat tavallisesti myös äänityksen osalta 'live', eli musiikin äänitys tehtiin kuvanauhoituksen yhteydessä. Sitten ajoimme tuon kuvanauhataltion playbackina studioon ja teimme joka toisen kuvan entisten kuvien väliin.
Käytimme monia muitakin kikkoja. Olimme myös ohjelman juontajia ja haastattelijoita. Yhden ohjelman juonnot teimme 'päättöminä', päät kainaloissamme. Käytimme siinä chromakey-tekniikkaa.
Pyrimme aina käyttämään live-musiikkia. Tarkoituksemme oli tehdä ohjelmista ainutkertaisia, ja sellaista musiikkia ei saanut äänilevyiltä. Pop Storyn vakiobändinä oli Lyly Rajalan Made In Finland, joka oli ollut myös Dannyn taustabändinä. Siinä oli hyviä muusikoita kuten Veikko Samuli ja Kalle Fält. Myöhemmin kansanedustajanakin toiminut Lyly Rajala oli rumpali".
Lainatut kohdat ovat Erkki Pohjanheimon kirjasta "Nauha pyörii ja kamera käy - matkani levytysstudiosta TV-ohjaamoon" (Aurinko Kustannus).
"Tein Ylen kaikkien aikojen ensimmäisen värillisen "ohjelman" videolle TV1:n uudessa kahden kameran väristudiossa, studio 4:ssä, vuonna 1971. Ohjelma oli itse asiassa vain yksi laulu, Pepe Willbergin Merimies. Väriohjelman tekeminen videolla oli kaikille täysin uutta, mutta tuo musiikkivideo sen aikaista tekniikkaa käyttäen ja niillä väritelevisiotaidoilla onnistui varsin hyvin.
Sittemmin olen tuottanut ja ohjannut Yleisradion ensimmäistä värisarjaa, Pop storya (1971-72). Sarjaa kuvattiin samaisella kahden kameran nelosstudiolla, mutta Uolevi 'Uokki' Taskisen kanssa teimme siitä neljän kameran studion. Ajoimme biisit ensin nauhalle kuvaten vain joka toisen kuvan kahdella kameralla. Nämä nauhoitukset olivat tavallisesti myös äänityksen osalta 'live', eli musiikin äänitys tehtiin kuvanauhoituksen yhteydessä. Sitten ajoimme tuon kuvanauhataltion playbackina studioon ja teimme joka toisen kuvan entisten kuvien väliin.
Käytimme monia muitakin kikkoja. Olimme myös ohjelman juontajia ja haastattelijoita. Yhden ohjelman juonnot teimme 'päättöminä', päät kainaloissamme. Käytimme siinä chromakey-tekniikkaa.
Pyrimme aina käyttämään live-musiikkia. Tarkoituksemme oli tehdä ohjelmista ainutkertaisia, ja sellaista musiikkia ei saanut äänilevyiltä. Pop Storyn vakiobändinä oli Lyly Rajalan Made In Finland, joka oli ollut myös Dannyn taustabändinä. Siinä oli hyviä muusikoita kuten Veikko Samuli ja Kalle Fält. Myöhemmin kansanedustajanakin toiminut Lyly Rajala oli rumpali".
Lainatut kohdat ovat Erkki Pohjanheimon kirjasta "Nauha pyörii ja kamera käy - matkani levytysstudiosta TV-ohjaamoon" (Aurinko Kustannus).
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti