Kirjalähde: Van Halenin alku ei ollut helpoin mahdollinen: 'Emme Eddien kanssa voineet sietää sitä runk*aria'
Paul Branniganin kirjassa "Eruption - Eddie Van Halenin tarina" (Bazar Kustannus) kerrotaan seuraavasti David Lee Rothin sekä Eddie & Alex Van Halenin ensimmäisistä kohtaamisista timantti-Daven kanssa.
Tuolloin Eddie, Alex sekä Michael Anthony soittivat Mammoth-nimisessä bändissä. Eddie toimi laulajana. David Lee Rothilla oli bändi nimeltään Red Ball Jets. Eikä Rothin bändi jäänyt huomiotta Pasadenassa.
"Eddien mielestä Red Ball Jets panosti täysillä esiintymiseen...mutta he eivät osanneet soittaa nuottiakaan. Samalla Roth teki itsestään pellen. Heiltä ei jäänyt huomaamatta, että yhtye veti jatkuvasti suurempia ja villimpiä yleisöjä paikallisilla pihapiireillä kiitos laulajansa salamannopean sukkeluuden, kauniin ulkonäön ja täydellisen itsetietoisuuden, itsehillinnän tai häpeän puutteen.
Kaikki tytöt menivät katsomaan Davea ja kaikki pojat menivät paikalle vihaamaan häntä, Rudy Leiren huomio.
Hänellä ei koskaan ollut kyse musiikista, Eddie väitti. Kyse oli show'sta. Meistä tuli tavallaan kilpailijoita. Meistä jossain juhlissa pitäneet menivät seuraaviin juhliin ja ilmeisesti heittivät häntä tavaroilla.
Noihin aikoihin Roth oli todella koppava kaveri, Alex havainnoi. Emme Eddien kanssa voineet sietää sitä runk*aria - en voinut sietää koko bändiä tai sen musiikkia".
Mutta miten kävi, Eddie ja Roth aloittivat 1972 Pasadenan City Collegessa samoilla kursseilla, joilla Alex jo opiskeli sävellystä ja musiikin teoriaa.
"Ensimmäinen kohtaamiseni Daven kanssa oli Truman Fischerin (opettaja ja musiikin tohtori Pasadenan Collegessa) säveltämisen ja sovittamisen tunnilla. Ulkoapäin katseltuna kaikki saattoi vaikuttaa oudolta yhdistelmältä...Hän näytti korkeakorkoisissa kengissään ja piikikkäässä kampauksessaan ihan David Bowielta. Minä pukeuduin van t-paitaan ja farkkuihin. Ihmiset kysyivät minulta: Miksi hengailet tuon oudon hinttarin kanssa? ja minä vastasin: Ei hän ole hinttari, hän vain diggaa olla tuollainen. Hän opi Pasadenassa ainoa kaveri, joka suhtautui musiikkiin yhtä vakavasti kuin mekin.
Kompuroimme tunneille rättiväsyneinä soitettuamme edellisiltana klubeilla. Toiset oppilaat pilkkasivat meitä ja kutsuivat meitä musikaalisiksi prostituoiduiksi, koska emme olleet heidän mielestään uskollisia sille, miksi heidän periaatteidensa mukaan muusikkous nyt määriteltiin. Yritimme vain tienata elantomme. Tuossa iässä sitä joko jahtaa vakavissaan uraa musiikin parissa tai siitä tulee vain harrastus. Dave, Alex ja minä suhtauduimme hyvin vakavasti musiikista ammatin saamiseen".
Lainatut kohdat ovat Paul Branniganin kirjasta "Eruption - Eddie Van Halenin tarina" (Bazar Kustannus).
Tuolloin Eddie, Alex sekä Michael Anthony soittivat Mammoth-nimisessä bändissä. Eddie toimi laulajana. David Lee Rothilla oli bändi nimeltään Red Ball Jets. Eikä Rothin bändi jäänyt huomiotta Pasadenassa.
"Eddien mielestä Red Ball Jets panosti täysillä esiintymiseen...mutta he eivät osanneet soittaa nuottiakaan. Samalla Roth teki itsestään pellen. Heiltä ei jäänyt huomaamatta, että yhtye veti jatkuvasti suurempia ja villimpiä yleisöjä paikallisilla pihapiireillä kiitos laulajansa salamannopean sukkeluuden, kauniin ulkonäön ja täydellisen itsetietoisuuden, itsehillinnän tai häpeän puutteen.
Kaikki tytöt menivät katsomaan Davea ja kaikki pojat menivät paikalle vihaamaan häntä, Rudy Leiren huomio.
Hänellä ei koskaan ollut kyse musiikista, Eddie väitti. Kyse oli show'sta. Meistä tuli tavallaan kilpailijoita. Meistä jossain juhlissa pitäneet menivät seuraaviin juhliin ja ilmeisesti heittivät häntä tavaroilla.
Noihin aikoihin Roth oli todella koppava kaveri, Alex havainnoi. Emme Eddien kanssa voineet sietää sitä runk*aria - en voinut sietää koko bändiä tai sen musiikkia".
Mutta miten kävi, Eddie ja Roth aloittivat 1972 Pasadenan City Collegessa samoilla kursseilla, joilla Alex jo opiskeli sävellystä ja musiikin teoriaa.
"Ensimmäinen kohtaamiseni Daven kanssa oli Truman Fischerin (opettaja ja musiikin tohtori Pasadenan Collegessa) säveltämisen ja sovittamisen tunnilla. Ulkoapäin katseltuna kaikki saattoi vaikuttaa oudolta yhdistelmältä...Hän näytti korkeakorkoisissa kengissään ja piikikkäässä kampauksessaan ihan David Bowielta. Minä pukeuduin van t-paitaan ja farkkuihin. Ihmiset kysyivät minulta: Miksi hengailet tuon oudon hinttarin kanssa? ja minä vastasin: Ei hän ole hinttari, hän vain diggaa olla tuollainen. Hän opi Pasadenassa ainoa kaveri, joka suhtautui musiikkiin yhtä vakavasti kuin mekin.
Kompuroimme tunneille rättiväsyneinä soitettuamme edellisiltana klubeilla. Toiset oppilaat pilkkasivat meitä ja kutsuivat meitä musikaalisiksi prostituoiduiksi, koska emme olleet heidän mielestään uskollisia sille, miksi heidän periaatteidensa mukaan muusikkous nyt määriteltiin. Yritimme vain tienata elantomme. Tuossa iässä sitä joko jahtaa vakavissaan uraa musiikin parissa tai siitä tulee vain harrastus. Dave, Alex ja minä suhtauduimme hyvin vakavasti musiikista ammatin saamiseen".
Lainatut kohdat ovat Paul Branniganin kirjasta "Eruption - Eddie Van Halenin tarina" (Bazar Kustannus).
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti