Kirjalähde: Redraman vaikeat vuodet - 'Miten erilaiselta tuntuikaan esiintyä selvin päin'

Johannes Lahtelan kirjassa "Redrama : liekeistä luovuuteen" käydään läpi Redraman eli Lasse Mellbergin vaikeita addiktioiden täyttämiä vuosia.

Ohessa välähdys Redraman arjesta vuodelta 2010.

"Miten erilaiselta tuntuikaan esiintyä selvin päin".

Kyseessä oli isänpäiväviikonloppu Seinäjoella vuonna 2010.

"Minusta tuntui, etten ollut koskaan nähnyt niin kirkkaita lavavaloja, yleisöä, toisia ihmisiä. Erotin jotenkin selkeämmin ihmisten ääriviivat ja sain tulkintaani tiukempaa rytmiä, energisempää ja aidompaa ilmaisua. Keikan jälkeen poistuin hotellihuoneeseeni ja tilasin hampurilaisen. Minusta tuntui viisaalta vetäytyä omiin oloihin mahdollisimman nopeasti. En osannut oikein suhtauta tähän uuteen minääni, joka ei täyttänyt itseään päihteillä heti hyvän keikan jälkeen.

Soitin tukihenkilölleni ja tilitin tuntojani.

-Tämä on mulle ihan uusi tilanne. Mulla oli ihan pirun hyvä keikka, yleisö oli ihan fiiliksissä. Mä en ole aikoihin esiintynyt näin hyvin; vapautuneesti ja vimmalla. Tää on todella outoa, että mä olen nyt yksin mun huoneessa ja mussutan burgeria. Se entinen Lasse olisi jo kamoissa, ja vetäisi jallua. Mutta nyt...mä tunnen itseni jotenkin alastomaksi ja yksinäiseksi. Mä olen ihan tyhjä. Mua pelottaa ihan helvetisti, enkä osaa sanoa mikä. Tää kaikki on niin uutta.

Puhuin kolme varttia putkeen, söin välillä ruokaani, ja tukihenkilöni vain kuunteli. Sitten soitin Albertille:

-Moi, Allu, terveiset Seinäjoelta, mulla oli just keikka ja mä oon selvin päin! Missä sä oot? Hirvee mökä taustalla.

-Mä oon radalla. Sori, en jaksa puhua nyt.

Kuulin veljeni äänestä että hän oli aloittanut päihteiden käytön".

Lainatut kohdat Johannes Lahtelan kirjasta "Redrama - liekeistä luovuuteen" (Otava).