Kirjalähde: milloin Suomessa myytiin ensimmäisen kerran yli miljoona musiikkiäänitettä vuodessa - tieto yllättää!
Suomessa myytiin vuonna 1929 peräti 1.2 miljoonaa äänilevyä!
Äänitteet olivat tuolloin gramofonilevyjä eli sellakkalevyjä, arkikielessä savikeikkoja.
Syitä varhaiselle myyntipiikille oli varsinkin matkalaukkugramofonien suosion jyrkkä nousu.
"Uusin tekniikka pieneni, tuli jokaisen saataville ja samalla arkipäiväistyi. Gramofoni täytti kaikki nämä määritelmät: se oli kompakti, lähes jokaisen hankittavissa ja se toi musiikin mihin tahansa hetkeen kuluttajan oman valinnan mukaan käytettäväksi".
Näin kerrotaan Marko Tikan kirjassa "Iskusäveliä : suomalaisen tanssimusiikin varhaishistoria" (Atena Kustannus).
Vuonna 1929 koettua myyntihuippua avitti osaltaan myös levyjen ja gramofonien tuontitullien laskeminen.
Ennen tullimaksujen alentamista, levyjä salakuljetettiin mm. Ruotista, jossa levyt maksoivat jopa puolet vähemmän.
Vuonna 1928 Suomeen tuotiin ulkomailta myyntiin noin 100 000 levyä - huippuvuonna 1929 peräti 1, 2 miljoonaa äänileyä.
Maan suurin musiikkikauppaketju Fazer myi vuonna 1929 280 800 levyä.
Pohjoismaissa myytiin vuonna 1929 viisi miljoonaa levyä. Kyseessä ei ollut pelkästään tullimaksujen alentaminen, vaan osa yleistä Pohjois-Euroopan gramofonikaupan kuumenemista. Tullimaksut palautuivat lähes ennalleen jo seuraavaksi vuodeksi, mutta innostus oli syntynyt. Innostus kohdistui nimenomaan iskelmämusiikkiin.
Tullimaksujen laskeminen pudotti levyjen hinnat Suomessa lähes puoleen. Myös suomalainen oma äänilevytuotanto alkoi nostaa päätään. Fazerin gramofonilevyjen joulukatalogissa vuonna 1929 mainostettiin 34 erilaista uutta tanssimusiikkilevyä, joista kymmenen oli uusia kotimaisia äänityksiä.
Äänitteet olivat tuolloin gramofonilevyjä eli sellakkalevyjä, arkikielessä savikeikkoja.
Syitä varhaiselle myyntipiikille oli varsinkin matkalaukkugramofonien suosion jyrkkä nousu.
"Uusin tekniikka pieneni, tuli jokaisen saataville ja samalla arkipäiväistyi. Gramofoni täytti kaikki nämä määritelmät: se oli kompakti, lähes jokaisen hankittavissa ja se toi musiikin mihin tahansa hetkeen kuluttajan oman valinnan mukaan käytettäväksi".
Näin kerrotaan Marko Tikan kirjassa "Iskusäveliä : suomalaisen tanssimusiikin varhaishistoria" (Atena Kustannus).
Vuonna 1929 koettua myyntihuippua avitti osaltaan myös levyjen ja gramofonien tuontitullien laskeminen.
Ennen tullimaksujen alentamista, levyjä salakuljetettiin mm. Ruotista, jossa levyt maksoivat jopa puolet vähemmän.
Vuonna 1928 Suomeen tuotiin ulkomailta myyntiin noin 100 000 levyä - huippuvuonna 1929 peräti 1, 2 miljoonaa äänileyä.
Maan suurin musiikkikauppaketju Fazer myi vuonna 1929 280 800 levyä.
Pohjoismaissa myytiin vuonna 1929 viisi miljoonaa levyä. Kyseessä ei ollut pelkästään tullimaksujen alentaminen, vaan osa yleistä Pohjois-Euroopan gramofonikaupan kuumenemista. Tullimaksut palautuivat lähes ennalleen jo seuraavaksi vuodeksi, mutta innostus oli syntynyt. Innostus kohdistui nimenomaan iskelmämusiikkiin.
Tullimaksujen laskeminen pudotti levyjen hinnat Suomessa lähes puoleen. Myös suomalainen oma äänilevytuotanto alkoi nostaa päätään. Fazerin gramofonilevyjen joulukatalogissa vuonna 1929 mainostettiin 34 erilaista uutta tanssimusiikkilevyä, joista kymmenen oli uusia kotimaisia äänityksiä.
 |
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti