Cobra Kai 5-3 ja 5-4: suklaata, sipsejä ja kaljaa sekaisin

Otsikon vertaus (?) on suuri kehu, kunhan emme etsi mitään tervettä. Jaksojen rivakka rytmi tekee epäkohdista ominaisuuksia: alireagoimalla esimerkiksi talon polttamiseen hahmot ehtivät tehdä enemmän. Meksikon reissu oli loogista vaihtelua kauden aluksi, mutta Miguelin katalalla faijalla ei tunnu olevan laajaa merkitystä, joten vaihe laahasi verrattuna vanhojen juttujen luontevaan lämmittelyyn nyt.

Varsinkin LaRusson ja Chozenin pöhköily vetää raksit ruutuihin. LaRusso ei vakuuta sankarina, vaikka Silver juonii jotakin, mutta sehän on sarjan peruskiviä. Salaista agenttia leikittyään LaRusso ymmärtää, ettei jokaisen viisikymppisen elämä pyöri karaten ympärillä, joten saamme leppoisan hetken - ennen kuin Chozen vetää viattomia turpiin "väärinkäsityksen vuoksi" tai hulluuttaan. Vitsi toimii, jos sitä kontrastin ansiosta uskoo edes sekunnin, että sankarit päätyvät nyt linnaan pariksi vuodeksi.

Silver polttaa entisen ystävänsä talon, jotta roisto pysyisi selkeänä - ja se pyromaniasta? 4. jaksossa Silver on orgastisen lipevä elämäntapanilkki, joka osaa härnätä LaRussoa julkisesti ja kääntää vaimonkin LaRussoa vastaan. Ei hän vaimoa iske ja LaRusso pissii kintuilleen minkä ehtii, joten uskottavuus ja kärjistykset ovat harmoniassa.

Kakaroiden sotaa jatkava vesipuiston konflikti on kaavamainen, mutta sujuva ja tavallaan sisällökäs. Turnausteinit tarvitsevat tällaista puuhaa, samojen kohtauksien antaessa sodasta irtisanoutuneiden ja muiden pentujen hakea asemiaan.

Vauvauutisen kuultuaan Johnny remontoi kämppänsä, tyrien kuitenkin uuden työpaikan kuin sketsihahmo. LaRusson ansiosta se menee "ehyenä hahmonkehityksenä", että Johnny sentään pysyy sivussa karatesta ja ajattelee lähimmäisiään. Suolaista, makeaa ja hapokasta on.


Keskiarvo 44 jakson jälkeen:


< Jaksot 5-1 ja 5-2 --- Jaksot 5-5 ja 5-6 >

Katsottu: Netflix