The Sandman 1-11: kerta kiellon päälle

Kaikki on mahdollista, joten millään ei ole väliä. Kauden vahvat vaiheet tekivät mitä sattuu, joten loppu (jaksot 7-10) vahvistaa talon rakentuneen hiekalle. Bonusjakso antaa kokeilla, vieläkö mitä sattuu kiinnostaa.

Ensin kissat pohtivat asemaansa vartin animaatiossa. Pitäisikö kapinoida, kun ihmiset tappavat pentuja surutta? Siitä saa uneksia apinoiden ja robottien tavoin, mutta Nukkumatin kissaversio huomauttaa, että kissat olivat suuria ennen kuin ihmiset uneksivat itsensä huipulle. Koin pätkän kettuilevan kissoille: eivät Karviset mitään organisaatiota perusta! Nauran ja nukun yöni rauhassa!

En vahingossakaan yritä keksiä fiksumpaa tulkintaa. Toteutukseltaan pätkä on yritteliästä konseptitaidetta.

Jää aikaa täyspitkälle näytellylle jaksolle. Uusi (?) miespuolinen kirjailija kehtaa luennoida hyvästä kirjoittamisesta kaikesta huolimatta, mutta sitten hänet sentään vahvistetaan luuseriksi. Hän perii kollegalta yliluonnollisen muusan. Muusa suosittelee itsensä vapauttamista, mutta mies tahtoo ensin pyöräyttää kirjan.

Kirjoittajassa ei ole mitään samaistuttavaa. Ensin hänellä ei ole ideoita, ja sitten häntä "rajusti rankaistaan" käyttökelvottomalla ideavyöryllä, mistä olen kärsinyt 25 vuotta, vaikken ole ketään kidnapannut. Muusan osuus keskittyy vahvasti maailman sääntöihin, jotka eivät enää selittämällä parane. Jos laiskassa moraalisadussa on jotakin avaamisen arvoista, myönnän olevani laiska katsoja, jota ei kiinnosta muu kuin koko farssin paketointi.


Keskiarvo 11 jakson jälkeen:


< Jakso 1-10

Katsottu: Netflix