The Sandman 1-9: höpsön löpsöt sarjamurhamessut

Juonenpätkillä on yhteisiä nimittäjiä, kun unien valtakunta natisee liitoksistaan ja sarjamurhaajat järjestävät messut. Tyylikin on yhtenäisen mitäänsanomaton, mikä lienee vitsi. Nämä valinnat luovat ns. itsevarmaa vaikutelmaa, ja itsevarmuus on karismaa, mutta myönteisemmäksi tuomioni ei mene.

Iätön unien maisteri Nukkumatti ja kumppanit eivät tiedä omia sääntöjään. He nahistelevat vastuualueista. Jakson aikana satunnaisen sivuhahmon (josta en muista mitään) kuollut aviomies paljastuu uniin kätkeytyneeksi kummitukseksi. Ainakin silloin vaimon paukauttaminen paksuksi on kiellettyä. Tapauksen sivussa lahjakkaaksi "unissakävelijäksi" syntynyt tyttö riitautuu Nukkumatin kanssa, ollen ongelma yleisemminkin. Jos Nukkumatilla on sininen auto ja se auto se hyrrää näin, surrur, surrur, sillä on mahdollisesti ajettava jotakin päin.

Unissakävelijän pikkuveljen kaapannut painajainen osallistuu murhamessuille, joita verrataan sarjismessuihin. Autistista meno on, kun nörttipsykot peräti vaihtavat sanasen paneelikeskusteluissa. Yksi tyyppi on ilmeisesti pedofiilimurhaaja, mutta olemukseltaan hänkin on perusnössö eikä Billy Kincaid. Jos jakso perustuu alkuperäisiin sarjakuviin, taiteilijalla on jotakin hampaankolossa faneja kohtaan.

Fantasia ei ole fantastista, mutta arkirealismi on juhlavan epäuskottavaa! En tajua mistään mitään. Miksi vanhaa kiusataan?


Keskiarvo 9 jakson jälkeen:


< Jakso 1-8 --- Jakso 1-10 >

Katsottu: Netflix