The Handmaid's Tale 5-2: sankarien salaa johtama diktatuuri lienee oikeistopropagandan muoto

Komentaja Waterford palaa taas diktatuuriin – nyt ruumisarkussa. Vastaanottokomitea koostuu taas kahdesta korkea-arvoisesta herrasta, jotka ovat Waterfordin entisen orjan ystäviä. Vanhempi mies oli jo eläkkeellä, mutta ei diktatuurilla muitakaan ole.

Kun rouva Waterfordilla on sanottavaa hautajaisista, vanhus oikein mainostaa edustavansa hallitusta. Jakso vilauttaa muitakin komentajia, joista joku on varmasti jo nähty, mutta en muista tilannetta, jossa yksikään heistä saattoi edes teoriassa olla nimeämisen arvoinen. Orjattaren ystävät dominoivat; diktatuuri on paha, vaikka hyvikset ovat sen ainoita edustajia. Ei saatana.

Toteutuksen asiallisuudesta johtuen maailmasta löytyy takuulla tulokas, joka katsoo jakson vahingossa, inspiroituu, aloittaa sarjan alusta ja kiroilee vasta tähän pisteeseen palattuaan. Jos tämä olisi jo epilogi, sankarittaren traumaperäisen stressihäiriön käsittely palvelisi. Jos tämä olisi vasta prologi, orjattarien arjen kuvaaminen ja uusin heihin liittyvä tragedia vakuuttaisi.

Se on falskia, banaalia ja pari muuta enemmän tai vähemmän sivistynyttä sanaa, kun sankaritar seuraa balettia entisen isännän hautajaisten aikana. Toivon sarjan päättyvän Rocky IV:n tyyppiseen treenausmontaasiin ja rouva Waterfordin kaatavaan matsiin, jonka lopuksi sankaritar mölisee, että jos hän voi muuttua, diktatuurin perkeleetkin voivat muuttua. Farssina tarina voi yhä tykittää, ehkä.


Keskiarvo 48 jakson jälkeen:


< Jakso 5-1 --- Jakso 5-3 >

Katsottu: HBO Max