Tuorein sisältö

Ensireaktioni kauden prologiin oli se, että tahdon 18,3 sekuntia enemmän konkretiaa Morgothista ja saman verran vähemmän vihjeitä Sauronista, jota ehditään märehtiä. Nyt kun Bear McCrearyn sävelet ovat soineet päässäni viikon, jumaloin sitä epämääräistä, mielikuvitusta kiihottavaa ajatusta, että haltiat ovat vasta hiljattain oppineet, mitä on kuolema ja melankolia.

Vastaavat ansiot jatkuvat tasaisina. Kyse ei ole kiiltokuvista vaan ääni- ja kuvakerronnasta, joka rakentaa tajuntaan enemmän kuin Hobitti-trilogia, jossa törttöiltiin tappelusta toiseen. Tarina matelee, mitä voidaan hyväntahtoisesti väittää Tolkienin tyyliksi, tai sitten voimme päinvastoin höpistä, että tarina etenee tuhatkertaisella nopeudella. Tässä jaksossa esiintyy Isildur, vaikkei sormuksia ole luotu. Jos en ole täysin hakoteillä, vastaavaa kerrontaa olisi se, jos Jeesus rentoutuisi Nintendo Switchin parissa ennen vuorisaarnaa: jos asiat kuuluvat samalle ajanlaskun kaudelle, miksi ei? Tekijät ovat painottaneet tiivistävänsä saagaa. Tiivistä on.

Toivon "Väinämöisen" olevan Gandalf, joka ei edes kuulu tälle ajalle, joten Isildurista en saa nipottaa. Gandalf-toiveessa olennaista on se, että Gandalf potentiaalisesti esitetään uudessa valossa, joten pidätän oikeuden uikuttaa "kuninkaan paluusta". Moiseen mahdollisuuteen viitattiin aiemmin. Tänään paljastuu, että Aragornin näköinen makea renttu on salakuningas tyyliin Aragorn. Olisin kuollut raivoon 20 vuotta sitten, jos en sietäisi "klassista kerrontaa", mutta on kliseitä ja sitten on kliseitä tyyliin Star Warsin jatko-osatrilogia.

Haaksirikkoutunut Galadriel ja kiintiö-Aragorn hengailevat taatun upealla Númenorin saarella, jota on kuvailtu Tolkienin Atlantikseksi. Paikallisten ihmisten vauraus on palkkio haltioiden hännystelystä, mutta nykyään saari elää eristyksissä ja Galadrielia kielletään poistumasta. Samaan aikaan musta Spock kärvistelee pakkotyössä örkkien vankina ja hobitit päättävät kävellä eteenpäin. Juoni mahtui tähän kappaleeseen, mutta ilman Tolkien-tietämystäkin katsojan on määrä pohtia mm. mitä alati mainostettu Sauron tekee parhaillaan, joten käsikirjoitus ei lyö tyhjää. Ja toteutus varsinkaan ei lyö. Maailma vahvistuu suhteellisen julmaksikin, vaikkei Game of Thronesia aiota haastaa siinä.