House of the Dragon 1-3: edes Gimli ei väitä, että tuo lasketaan vain yhdeksi

Prinsessa on yhä nimetty perijäksi. Hommaan yhä toivotaan miestä. Kunkku jatkaa modernia märehdintää: naiset ovat kivoja ja tytär tärkeä, mutta onkohan tämä poliittinen itsemurha, ja minut kyllä cäncelöidään Twitterissä, jos mieltäni muutan... Historiallisesti Targaryen-suku on turvautunut insestiin pitääkseen "varmasti oikean" henkilön vallassa. Kun tämä jakso mainitsee sen mahdollisuuden, ehdotus tuntuu absurdilta kuin kyseessä olisi mummosi seuraama sarja viktoriaanisen ajan Englannista.

Viktoriaaninen pukudraama kelpaa, kun karismaa ja jännitteitä esiintyy ja kylkeen saadaan pontevaa menoa? Joo. Mutta.

Lohikäärmesetä ja jollamiehet taistelevat piraattien ja rapujen liittoumaa vastaan vailla kuninkaan siunausta ja perin komiasti. Jos valitamme, kun 100% Legolas pieksee yksinään puoli armeijaa luottaen sokeasti juonihaarniskaan, fantasiaa ei ehkä kannata katsoa, mutta jämäkkää otetta sarjan tyylitajusta en saa. Jakson pisin osuus on kuninkaan seurueen kiireetön metsästysretki, joka maalaa hillittyä kuvaa hovin peleistä, joten supersankaritoiminta ylisuunniteltua (muttei sentään yliluonnollista) Rapumiestä vastaan on suhteellisen äkkinäistä. Lohikäärmeiden symboliikka on helpompi purkaa.

Sarja harrastaa myös isoja aikahyppyjä. Kuninkaan parivuotias poika on valtakunnan uusimman sovinismihalvauksen syy. Aikahypyt ovat sallittuja ja irtiotto Game of Thronesin kaavasta, joten en niinkään kritisoi kuin totean: kerronta on vähemmän intiimiä, kun lyhyen aikavälin juonet on pelkistettävä, eikä etualalle voida nostaa esim. satunnaista hassua punkeroa, jonka nimi on lyhennettynä Sam. Toivotaan, että ajan paino alkaa tuntua sen ohella, että kelaus on kätevää. Game of Thronesin standardeilla kunkku on koko ajan vaikuttanut olevan saumassa, jossa hänet salamurhataan huomenna, ellei hän kuole ruttoon tänään, mutta ukko vain porskuttaa ja monistuu.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: HBO Max