Saara Aallolta tärkeä postaus henkilökohtaisesta aiheesta: 'Jännittää jakaa tää'
Saara Aalto lähestyy somessa vähemmän puhuttua ongelmaa - menestyneen artistin tai julkisuuden henkilön menestyksen lieveilmiönä kokemaa yksinäisyyttä. Lopulta eriytyminen normiarjesta ja erillisyyden tunne saattaa johtaa siihen, että kadotat yhteyden itseesi.
"Julkisuus eristää sut ihmisistä ja normaalista kanssakäymisestä (joka on vaan valitettavasti luonnollista, jos kokee jotain sellasia överi-juttuja, kuten vuodet 2016-2019), ja sit se erillisyyden tunne eriyttää sut vähitellen lopulta susta itsestä ja sun sielusta/sydämestä. Ja oikeesti mikään julkisuus tai menestys ei ole sen arvoista".
Saara ottaa omalla kohdallaan esille tanssitunnit - siis tanssitunnit, joilla on mukana "ihan normaaleita" ihmisiä.
"Jännittää jakaa tää, mut teen sen silti. Jos joku asia tekee mut onnelliseksi, niin se on tanssitunneilla käyminen, eli tanssiminen. Ja silti mä oon tehnyt sitä aivan liian vähän viime vuosina.
Enhän minä nyt kehtaa mennä tunneille, kun kaikki tunnistaa ja kattoo sit mua..”, ”Mitä jos siellä on jottain mun faneja, jotka on maksanu jostain meet & greet -tapaamisesta, ja sit se näkkeekin mut ilmaiseksi jossain tanssitunnilla”
Oon sit tanssinu yksin mun olohuoneessa.. ja se on… erilaista. Koska minä tykkään ihmisistä, kommunikoinnista, yhteenkuuluvuuden tunteesta, yhteydestä, aidoista kohtaamisista. Silleen niinku OIKEESTI. Mutta mitä enemmän oot julkisuudessa, sitä vähemmän sä saat kokea tuota".
"Sitä ehkä ajattelee, että ”sitten kun joku on julkkis, niin sit on varmaan paljon ystäviä, ja on niin siistiä, kun sun fanit tykkää susta tms”.. Joo, kun oon lavalla, saan kyllä kokea yhteyttä ja rakastan niitä hetkiä, mutta se on hiton pieni osa elämän kokonaisuudesta. Ja toisaalta se ei ole sellaista intiimiä, normaalia, arkista ihmisyyttä, mitä ihmisen sielu oikeesti kaipaa".
Saara on käynyt eriytymisen mukanaan tuomio ongelmia ja henkisiä lukkoja NLP-kursseilla jo parin vuoden ajan.
"Mun sielu on käyny aikamoisen matkan ja se alkaapi olla taas kotona. Hitto mikä kiitollisuus! Voitteko pliis muistuttaa mua tästä, jos mun seikkailut taas vie mut jonneki ihan överi-juttuihin.. koska mikään menestys, julkisuus tai egoa pönkittävät jutut ei tunnu näin ihanalta, kuin normaalien asioiden tekeminen muiden ihmisten kanssa".
Saara ottaa esille hauskan kauppareissukohtaamisen - niin, Saara on uskaltautunut jälleen käymään kaupassa!
Saara oli maksamassa ostoksiaan, kun takana ollut nainen oli kauhistellut, joutuuko Saara itse maksamaan ja pakkaamaan ostokset hihnalta. "Missä se sun siippa on".
Saara oli todennut, että kyllä hän pärjää yksinkin ja ei tarvitse muilta apua!
"Julkisuus eristää sut ihmisistä ja normaalista kanssakäymisestä (joka on vaan valitettavasti luonnollista, jos kokee jotain sellasia överi-juttuja, kuten vuodet 2016-2019), ja sit se erillisyyden tunne eriyttää sut vähitellen lopulta susta itsestä ja sun sielusta/sydämestä. Ja oikeesti mikään julkisuus tai menestys ei ole sen arvoista".
Saara ottaa omalla kohdallaan esille tanssitunnit - siis tanssitunnit, joilla on mukana "ihan normaaleita" ihmisiä.
"Jännittää jakaa tää, mut teen sen silti. Jos joku asia tekee mut onnelliseksi, niin se on tanssitunneilla käyminen, eli tanssiminen. Ja silti mä oon tehnyt sitä aivan liian vähän viime vuosina.
Enhän minä nyt kehtaa mennä tunneille, kun kaikki tunnistaa ja kattoo sit mua..”, ”Mitä jos siellä on jottain mun faneja, jotka on maksanu jostain meet & greet -tapaamisesta, ja sit se näkkeekin mut ilmaiseksi jossain tanssitunnilla”
Oon sit tanssinu yksin mun olohuoneessa.. ja se on… erilaista. Koska minä tykkään ihmisistä, kommunikoinnista, yhteenkuuluvuuden tunteesta, yhteydestä, aidoista kohtaamisista. Silleen niinku OIKEESTI. Mutta mitä enemmän oot julkisuudessa, sitä vähemmän sä saat kokea tuota".
"Sitä ehkä ajattelee, että ”sitten kun joku on julkkis, niin sit on varmaan paljon ystäviä, ja on niin siistiä, kun sun fanit tykkää susta tms”.. Joo, kun oon lavalla, saan kyllä kokea yhteyttä ja rakastan niitä hetkiä, mutta se on hiton pieni osa elämän kokonaisuudesta. Ja toisaalta se ei ole sellaista intiimiä, normaalia, arkista ihmisyyttä, mitä ihmisen sielu oikeesti kaipaa".
Saara on käynyt eriytymisen mukanaan tuomio ongelmia ja henkisiä lukkoja NLP-kursseilla jo parin vuoden ajan.
"Mun sielu on käyny aikamoisen matkan ja se alkaapi olla taas kotona. Hitto mikä kiitollisuus! Voitteko pliis muistuttaa mua tästä, jos mun seikkailut taas vie mut jonneki ihan överi-juttuihin.. koska mikään menestys, julkisuus tai egoa pönkittävät jutut ei tunnu näin ihanalta, kuin normaalien asioiden tekeminen muiden ihmisten kanssa".
Saara ottaa esille hauskan kauppareissukohtaamisen - niin, Saara on uskaltautunut jälleen käymään kaupassa!
Saara oli maksamassa ostoksiaan, kun takana ollut nainen oli kauhistellut, joutuuko Saara itse maksamaan ja pakkaamaan ostokset hihnalta. "Missä se sun siippa on".
Saara oli todennut, että kyllä hän pärjää yksinkin ja ei tarvitse muilta apua!
Keskustelut (0 viestiä)
Kirjoita kommentti