The Sandman 1-6: kuolema on suloinen, mutta ehkä ilmankin pärjää

Tarinankerrontaa? Vuonna 2022? Mistä tiesit, että tykkään?

Yliluonnollinen möllistelijä Nukkumatti kosti vangitsijoilleen ja muille. Hänellä on taas pelit ja vehkeet. Nyt hän varmaan koettaa korjata hallitsemansa Narnian ja ihmiskunnan vioittuneet haaveet, tai ehkä hän käy systerin luona mutisemassa, kuinka tylsää hänellä on. Sisko on lempeä, empaattinen ja välitön. Sisko toteaa ja näyttää, ettei kosminen voima ole syy murjottaa koleasti kuin teinivampyyri. Sisko on Kuolema.

Jakso alkaa kauniisti, kun kuolemista käsitellään luonnollisena asiana riippumatta kuolevan iästä ja tilanteesta. Asiat asetetaan terveisiin mittasuhteisiin sekä ruohonjuuritasolla että hullua fantasiaa ajatellen: möllöttävä päähenkilö ja mm. tehostehelvetissä makeileva Saatana vaikuttavat lapsellisilta viitsiessään keskittyä epäolennaisuuksiin.

Sitten käymme läpi satojen vuosien edestä tarinaa. Kuolemakin osaa "elää vähän": satunnainen äijä toivoi kuolemattomuutta kaljoissaan, joten toive toteutui huvin vuoksi. Nukkumatti on sadan vuoden välein vilkaissut mitä äijälle kuuluu. Äijällä on ollut hyviä ja huonoja vuosia, eikä hän ole jalouden perikuva, mutta yleisesti ottaen hän on täynnä elämänhalua, vaikka Masa veikkasi, ettei kukaan jaksa kuolevaisten maailmaa. On erinomaisen osuvaa mainostaa elämäniloa heti kuoleman hyväksymisen perään. Simppeleissä lausunnoissa on tuoreuden tuntua, kun ne esitetään eksoottisesta, sumennetusta näkökulmasta.

Ainoa mutta on kokonaisuus. Jos pidät tärkeäksi väitettyä mystistä möllötystä tavallaan lupaavana ja tavallaan koomisena, on palkitsevaa kokea tarinan etenevän itsetietoisesti, mutta minne tarina voi mennä? Tuleeko Morpheuksesta (yksi Nukkumatin nimistä) Mobius (Marvelin aikaviraston rutinoitunut toimistovirkailija)?


Keskiarvo 6 jakson jälkeen:


< Jakso 1-5 --- Jakso 1-7 >

Katsottu: Netflix