The Sandman 1-4: kaiken Helvetin valtias Matami Mimmi

Kiistattomimmin Helvetti on: kokoelma kaameimpia ajatuksia, joihin kykenet. Haluatko varmasti kuulla, minkälainen on arvostamasi tarinankertojan Helvetti? Kunnioitan aiempien jaksojen tunnelmaa tuolla ajatuksella, mutta tässä vaiheessa sarja vakiintuu absurdiksi ja harmittomaksi komediaksi. Se käy järkeen, ettei unien kuningas Nukkumatti järkyty Helvetistä vieraillessaan siellä käytännön syistä. On sumua ja löyhää vihjettä ikuisesta kärsimyksestä vaan ei kauhuharrastajien kuvastoa.

Helvetistä poukkoillaan b-juoneen, jossa pöpilästä karannut huru-ukko on epäilyttävä kyydin tarjoavan kiltin tädin seurassa. Jos Helvetti olisi tarkoitus ottaa vakavasti, ainoa syy b-juonelle olisi esittää kärkevästi, minkälainen henkilö on matkalla sinne, mutta huru-ukko on pitkälti syyntakeeton, vaikka hän maailmaa uhkaisikin tuunattuine timantteineen.

Nukkumatti tahtoo kypäränsä takaisin. Hänet huijataan kaksintaisteluun itseään Saatanaa vastaan. Se käydään Disneyn Miekka kivessä -säännöillä: osapuolet muuttuvat satunnaisiksi asioiksi, tai tässä tapauksessa he suusanallisesti ilmoittavat tekevänsä niin (kuvaston toki maustaessa jupinaa). Se on niin helvetin typerää, että nautin siitä tirskuen.

Etukäteen funtsin, että androgyyni Gwendoline Christie on muikea valinta Luciferiksi. Nyt totean, ettei hän hitusen pöhöttyneenä ole lainkaan pöhkömpi Matami Mimmi.


Keskiarvo 4 jakson jälkeen:


< Jakso 1-3 --- Jakso 1-5 >

Katsottu: Netflix