The Sandman 1-3: demoneita Helvettiin karkottava manaaja ei nukkumateista niin stressaa

Jokainen jakso on erilainen. Kolmonen on puhelias, muttei selittelevä vaan tunnelmoiva. Kun useampi sivuhahmo on poistettu yhtälöstä pikaisesti, on kysyttävä, miten tärkeitä ovat he, joiden matkaa tunnelma tuntuu alustavan, joten jakson todellinen arvo jää nähtäväksi.

On kaksi kyynistä ja kyseenalaista emäntää, joiden hyppysissä Nukkumatin kadonneet megavehkeet ovat käyneet. Kumpikin haastetaan pohtimaan tekemisiään ja kumpikin vilauttaa inhimillisyyttä lähimmäiselle. Kun toinen luopuu leikistä poikansa vuoksi, poika perii hänen energiansa, mutta kauan poika pysyy sarjassa?

Toinen daami on tulokas: sarkastinen manaaja, joka hoitaa hommansa Nukkumatin läsnäolosta piittaamatta. Myöhemmin herkistyessään hän tivaa, missä on Nukkumatin inhimillisyys, jolloin elämän johdosta yleisesti pöllähtänyt Masa tosiaan sallii viimeisen unihiekkavarkaan vetää nenään vielä yhden viivan ja kuolla onnellisena. Konkreettinen sisältö oli pitkälti tässä; laskutavasta hieman riippuen.

Tasapaino on osuva sisäistä uskottavuutta ajatellen, kun kaikki olennaiset tyypit suhtautuvat korkealentoiseen fantasiaan rutiinilla, mutta saattavat hämmentyä yksityiskohdista eli käytännön asioista.

Seuraavaksi: kohteliaisuuskäynti Helvettiin. Olisikohan siinä jopa säpinää.


Keskiarvo 3 jakson jälkeen:


< Jakso 1-2 --- Jakso 1-4 >

Katsottu: Netflix