Stranger Things 4-7: sarjan kenties isoin käänne eli totuuden hetki

Katsoin 100 minuutin jakson kolmessa erässä, joten pituus ei tunnu missään? No.

Teinien kiihkoilu ylösalaisessa paikassa olisi tilaisuus keskittyä yhteen asiaan, mutta silppu toimii. Se ei avaudu, miksi paikka sijoittuu menneisyyteen, kun tyypit voivat vuorovaikuttaa nykyisyyden kanssa. Valolla kommunikointi ja ylösalaisuuden kirjaimellisuus ovat veikeitä hetkiä.

Vankileirijuoni huipentuu, kun kotipuolen kaverit ehtivät avustaa hirviön kohtaavaa Hopperia. Venäläistä teeskentelevällä tuulenpesällä on hauskoja hetkiä. Hopper-paran koettelemukset tuntuvat, joten kylmiä väreitä pukkasi, kun hän ja Winona halasivat.

Elevenin uneksimat takaumat ovat maistuneet toistolta, mutta nyt ne johtavat isoihin käänteisiin. Samaan aikaan käy niin, että kun Nancy koettaa paeta nurinkurisesta paikasta, hirviö vangitsee hänet näyttääkseen vastaavia asioita, joista Eleven uneksii...

Pieni harmiton sivumaininta: saattaako tämä kausi olla surkeimpia asioita, joita olen eläessäni nähnyt? "Listalle" ei pääse heppoisin perusteluin, eikä varsinkaan siten, että katson väkisin jotakin, mistä en välitä. Saavutuksen pitää olla tarkkaan määritelty. Tämän kauden rytmi on eeppisen surkea.

Jatkuu. En muista nähneeni aiemmin Elevenin unitakaumien "unelmavävyä", koska sivuhahmoja on 87. Nyt Eleven muistelee, kuinka mukava poika oli, kunnes totuus valkenee. Poika on superpsykopaatti, joka vastasi laboratoriomurhista, joista Eleven syytti aiemmin itseään. Kun poika yritti tappaa nuoren Elevenin, Eleven iski voimillaan ja teki pojasta ulottuvuuksien välisen tehostemörön, josta kausi kertoo. Hyytävää? Juu.

Onko siinä järkeä tahi runoutta, että hirviö päästää satunnaisen teinin käppäilemään kuvitettuun taustatarinaansa nykyisyydessä tapahtuvassa unessa samaan aikaan, kun hirviön entinen poikaversio esittää pitkän monologin maailmanvalloitussuunnitelmistaan pikkutytölle takaumassa, joka on koneellisesti aktivoitu uni? Ei jumalauta ole. Ja sanoinko nykyisyydessä? Nancy on A. hirviön hallitsemassa psykoosissa, B. toisessa todellisuudessa ja C. huvin vuoksi menneisyydessäkin.

Tarina on ymmärretty. Se on ihan kiva. Ei ole pienintäkään syytä, miksi kauden yhdenkään jakson pitää kestää yli 45 minuuttia. Esimerkiksi vartin rautalankaselityksen poistaisi helposti, jos tekijät luottaisivat siihen, ettei katsoja unohtanut enteitä loputtoman, tarpeettoman puuron aikana.


Keskiarvo 32 jakson jälkeen:


< Jakso 4-6 --- Jakso 4-8 >

Katsottu: Netflix

Leikkasin tästä noin 500 sanaa, tyyliin:

- Sarjan esikuviin tosiaan lukeutuu kuuluisa jaarittelija Stephen King.
- Kausi saattaa muistuttaa eniten leffojen 4-6 tunnin raakakopioita, joista tietyt ohjaavat intoilevat, vaikka ne on aina tarkoitus typistää 2 tuntiin.
- Kun lupaavasta juonesta siirrytään heti muualle, oloni on kuin autojen arvostelijalla, joka ajaa aina järveen, koska hän tahtoo veneen (leffan).
- On juhlavaa olla viimein pisteessä, jossa tosifanit olivat julkaisupäivän aamuna katsottuaan 7 loputonta jaksoa 1,5-nopeudella saadakseen kunnian ensimmäisistä spoilereista. Unelmavävy-käänteestä en tiennyt.