Vikings: Valhalla 1-7: uusi joulupukki varastaa parrasvalon erikoisenkin helposti

Jakso tarjoaa viihdyttävän, tyhjiöpakatun kerta-annoksen hovijuonittelua. Kuningas Knuut lomailee, joten hänen faijansa kuningas Kahveliturpa tuuraa brittihovissa. Knuut on ainoa aidosti kiehtova hahmo, mutta faijapa hehkuu samaa henkeä. Ukko esittelee itsensä poikaa hullummaksi, mitä hän tuskin on: molemmat ovat barbaareja, jotka osaavat valita taistelunsa ja säännöstellä suolaa ja sokeria. Isä vain on vanhempana hieman kyyninen pojan maailmanvalloitushaluja kohtaan. Kumpikin vaikuttaa "julmalta mutta reilulta", mikä on hovijuonittelussa ideaalista (ja tosielämässä propagandaa).

Kahveliturpa koettaa kaataa nuoren, nilkkimäisen "apukuninkaan" pelkällä myskillään, mutta kloppi osaa pitää puolensa kuin toimistopäällikkö pääjohtajan vaihtuessa. Pidin tätä lupaavana: ehkä jopa ristiriitaisen ystävyyssuhteen alkuna, vaikka konfliktikin kelpaisi?

Mutta jo jakson puolivälissä apukunkku on kuollut. Hän haaveili kapinasta, mutta hänen "luottomiehellään" on parempaa tekemistä, vaikka luotettu itse unelmaa ruokki. Kohtaussarja on kiinnostava ja melkein Game of Thrones -henkinen, mutta sen jälkeen kysyin, miksi tätä enää katsotaan. Apukunkulla oli kuviot kesken Knuutinkin kanssa.

Pettymys lievenee. Petturi saattaa kypsyä päteväksi hahmoksi. Kahveliparta vuorovaikuttaa myös Knuutin uuden kuningattaren kanssa. Lopussa Knuutin ensimmäinen vaimo ilmestyy väliin juonimaan, ja molemmilla eukoilla on sisua alias potentiaalia. Lisäksi on 25 minuuttia semmoista, että psykopaatit hyväksyvät psykoosiporukan liittolaisiksi ja heidän iskuaan odottelevat juonihaarniskaduunarit jatkavat jaloa pönötystä.


Keskiarvo 7 jakson jälkeen:


< Jakso 1-6 --- Jakso 1-8 >

Katsottu: Netflix