Tuorein sisältö

Yliluonnolliset pahikset posahtivat huvikseen. Kytät pitävät heidän poikaansa vaarallisena, mitä hän on. Sankaritar ja hänen yhteisönsä asettuvat pojan suojaksi olettaen, että kytät ovat kovakouraisia, mitä he ovat.

Sankarittaren satunnaiset tutut muodostavat yhtäkkisesti Stranger Things -tiimin, joka haastaa kytät Yksin kotona -hengessä. Swattauksen ja muut amerikkalaiset harrastukset muistaen vähemmistönuorten "kepeä hupailu" raskaasti varustautuneita kommandoja vastaan on hieman kyseenalaista, vaikka kommandot käyttävät tainnutusaseita.

Kun pojasta tulee superkonna, kytät vaihtavat koviin luoteihin. Sankaritar käyttää monipuolisesti discovoimiaan suojellakseen sivullisia - ja poikaa. Nyt yhteisö juhlii uutta supersankaria, joka pelasti kaikkien hengen... tilttailevalta mulkulta, jota he itse suojelivat ja joka yhä luokitellaan väärinymmärretyksi? Vai teoreettisilta harhaluodeilta?

Jos emme piittaa alustavastikaan logiikasta, jakso on hyvin ohjattu. Kuvakerronta ja näyttelijät myyvät sen, että sankaritar löytää mahtinsa ja sävelen vanhempiensa ja yhteisönsä kanssa. Myös Thor: Love and Thunder on tunteellinen ja pöhkö, mutta löysin vaivatta tapoja arvostaa sen satulogiikkaa. Tämän jakson aikana koin aivopuoliskojeni repeävän erilleen. Irtisanoudun tunteellisesta aivopuoliskostani, joka inttää, että on minun tehtäväni selittää, miksi se toimii satuna, kun vähemmistö tahtoo räjäyttää itsensä terroristilla tai jotakin.

Pienin ongelma on typerä X-Men-täky, mutta koko sarja toimii kuten se. Sankaritar on sarjakuvissa Inhuman. Ehdotin, että olisi fiksua yksinkertaistaa ja tehdä hänestä X-Men. Sarja teki hänestä ulottuvuusporttispeden, mikä johti sivulauseisiin ja sysipaskaan 5. jaksoon, joka ei liity mihinkään mitenkään. Nyt hän on myös X-Men! Ensimmäinen tyyppi, joka tunnistaa X-Men-geenin olemassaolon, on tietenkin satunnainen skeittarijätkä, joka tunnisti noin vain myös taikarenkaiden toimintaperiaatteet. Jonkun Marvel-pomon pakaraan kuuluu Galactuksen kalossin kuva.